Saara Larkion Esalainen: Pois alta, täysi taimikärry tulee sinua kohti, eikä meitä pysäytä kuin lokakuu

Saara Larkio

Se iskee heti aamusta. Kaihtimet auki, vilkaisu ulos, mitä taivaalta tulee. Kahvia kitaan, kumisaappaat ja hirvittävän rumat puutarhahaalarit jalkaan ja ulos. Lapio kouraan, hakkaan eläimellisellä raivolla vanhoja juurakoita ja lapioin mädäntynyttä kasaa jätesäkkeihin. Multa lentää, silmäni kiiltävät lasittuneina, naapurin pienet lapset katsovat minua silmät suurina.

– Tämä on hulluuden laji! huikkaa lajitoveri toiselta puolelta pihaa niin ikään lapio kourassaan.

Tietäjät tietää.

Avaa hotelli omalle pihalle – pönttö auttaa hyönteisiä selviämään hengissä seuraavasta talvesta

Puutarhamyymälässä tuijotan tyhjää laaria pitkään, ennen kuin uskon, että ne penteleet ehtivät taas ensin. Yritän edetä käytävällä, mutta minua haastavasti mulkoileva nainen on tukkinut tien tuijia täynnä olevalla kärryllään. Naisella on lakeijakin mukana työntelemässä kärryjä. Nainen kailottaa suureen ääneen, mitä aikoo latoa seuraavaksi kyytiin, ja vilkuilee minua tarkkaillen peliliikkeitäni.

Buah-ha-hah. Siinähän uhittelet. Olen jo tilannut uusimman kuormani netistä!

Tosin kyseinen nettikauppa on pahasti ruuhkautunut, ja viikkoni on ollut tuskainen. Sähköposteihin ei vastata. Lopulta jonotan puhelimessa ainakin 10 minuuttia asiakaspalveluun kuullakseni, missä toimitukseni luuraa.

Onneksi minulla on suhteita. Ystäväni työskentelee paikallisessa puutarhamyymälässä, ja saan häneltä tiedon luuriini heti, kun potentiaalista tavaraa tulee tarjolle.

Niinpä sekin on tullut todistettua, että rungollinen syreeni mahtuu kuin mahtuukin kaksipaikkaiseen urheiluautooni.

Meitä on paljon, tänä keväänä ehkä enemmän kuin koskaan. Kotona möllöttäminen ja ulkomaanreissujen peruuntuminen on tyhjentänyt taimistojen varastot Eurooppaa myöten, ja yhä useammalla puutarhaosastolla myös Lahdessa on vain tyhjä laari siinä, missä vielä hetki sitten oli pikkusyreeneitä tai pinkkejä hortensioita.

Jos ei löydy sitä, mitä piti, otan vähintään basilikaa, korianteria ja ulkomuratin. Mies tuo kaupasta persiljaa, sekin siepataan hänen kourastaan istutukseen ennen kuin jääkaapin ovi aukeaa.

Puhelin piippaa. Joku jätti hakematta hortensiat ja nyt minä saan ne! Pois alta!

Päijät-Hämeen lähiruokarinkien toiminta sai vauhtia koronasta – "Huomaa kyllä, että ihmiset ovat kotona ja laittavat ruokaa"

Mikä nyt mättää. Olen istuttanut ja istuttanut, mutta piha ei näytä yhtään siltä kuin Monttu & Mätäs -lehdessä. Missä on uhkea loisto? Missä värien leiskunta?

Ei-viherpeukalo-sukulainen tulee käymään ja pyytää näyttämään, mitä olen saanut aikaan. Hänen kasvoilleen leviää hämmentynyt ilme. Hän ei tiedä, miten kohteliaasti ilmaisisi sen, ettei piha näytä oikein miltään.

Ei se vielä näytäkään. Puutarhan rakentaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Voi mennä vuosia, ennen kuin tänä keväänä istutettu pensas hehkuu koko loistossaan.

Hermostun odotteluun ja ostan kalliin hortensian, joka on jo toukokuun puolivälissä upeassa kukassa. Kysyn tietolähteeltäni, mihin minun kannattaisi uusi ihana hankintani istuttaa. Paljastuu, että olen ostanut yksivuotisen lajikkeen – monivuotiset ovat vielä tähän aikaan vuodesta yhtä vaatimattomia kuin ne muutkin taimet.

Puoliso älähtää, kun vessan lattia on täynnä kukkasia. Selitän, että tässä haetaan optimaalista lämpötilaa, jotta kesäkukat kestävät ulkona yöt.

Pörhistely pitää hoitaa toistaiseksi muulla tavalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu