Markus Pirttijoen Esalainen: Evakoiden asenteella koronasta eteenpäin

Markus Pirttijoki

Markus Pirttijoki

Runsas kuukausi sitten vietettiin suomalaisittain tärkeää merkkipäivää, joka kuitenkin jäi ajan ilmiön jalkoihin. Tiedotusvälineissä vuosipäivän sijaan uutismaisemaa hallitsi keskustelu Suomen koronastrategiasta, hengityssuojista ja turvaväleistä.

Huhtikuun 21. päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun maahamme perustettiin Karjalan Liitto. Luovutetun Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakuntajärjestöt pitivät tärkeänä, että joku ajaa myös Karjalasta siirretyn väestön etuja asutus- ja korvauskysymyksissä. Ajat eivät olleet helpot tulijoille eivätkä ne olleet helpot täällä ennestään olleille. Talvisota oli jättänyt jälkeensä paljon leskiä ja orpoja. Kaikesta oli pulaa.

Ajan myötä asiat tasaantuivat niin kuin niillä tapana on. Karjalasta ja muilta luovutetuilta alueilta tulleille yli 400 000 suomalaiselle löytyi oma tupa, oma lupa ja paikka yhteiskunnassa. Arvet silenivät, vaikka ymmärrettävästi monella henkinen side ja kaipuu kotiseudulle ei koskaan kaikonnut.

Liitto saattoikin edunvalvonnan sijaan keskittyä toiminnassaan siihen, että suomalaiset ovat tietoisia karjalaisesta kulttuurista. Ettei perimätiedon ketju katkeaisi.

Karjalaisilla on ollut poikkeuksellisen iso merkitys Lahden seudulla, mikä ei taida olla kovin yleisesti suomalaisten tiedossa. Ainakin itselleni tämä oli asia, joka tuli Lahteen muuttaessani vastaan uutena ja selitti sitä, miksi ihmisten kanssa niin sujuvasti jäi suustaan kiinni, olitpa sitten kaupan kassalla tai koirapuistossa.

Karjalaisuus näkyy täällä myös yritysten ja katujen nimissä. Luulin Viipurilaista kotileipomoa jonkin mainosmaakarin luomukseksi, kunnes kuulin mistä on kysymys. Karjalankatu, Vuoksenkatu ja Viipurintie eivät varmasti ole sattumalta keksittyjä

Lahti oli aktiivinen houkutellessaan uusia tulijoita etenkin Viipurin seudulta. Likemmäs 10 000 heitä lopulta tänne tulikin. Kaupungin väkiluku kasvoi nopeasti kolmanneksen.

Koska siirtoväkeä tuli etenkin Viipurin alueelta, tänne syntyi aktiivinen karjalainen elinkeinoelämä. Pelkästään viipurilaisia kauppoja Lahden seudulle tuli pitkälti toistasataa.

Esimerkiksi Starkin ja Koiviston Auton juuret ovat luovutetussa Karjalassa. Ja mitäpä olisi lahtelainen jalkapallo tai jääkiekko ilman evakkoja? Viipurin Reipas loi pohjan kummallekin lajille pääsarjatasolle, kun urheiluseura muutti Viipurista Lahteen 1940.

Urheilun, elinkeinoelämän ja kulttuurin kautta Karjalan evakot löivät vahvan leimansa lahtelaiseen sielun- ja mielenmaisemaan.

Evakkojen kohtalot ja kokemukset ovat pyörineet mielessä erityisesti nyt kun Suomessa on eletty jälleen poikkeusoloja. Onko meillä tänä päivänä joukossamme evakkoja? Kukaan kun ei ole joutunut poistumaan kodistaan, pikemminkin päinvastoin.

Henkisesti tuntemukset voivat kuitenkin osalla meistä olla samansuuntaisia. Tutusta arjesta on repäisty outoon. Turvallinen on muuttunut turvattomaksi ja rutiinit epävarmuudeksi. Elämä väsyttää ja kuolema pelottaa.

Ehkäpä nyt, kun Suomi on pikku hiljaa avautumassa, voisimme ottaa karjalaisesta asenteesta opiksi. Positiivisuus on potkinut eteenpäin pahemmassakin paikassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu