Hanna Myyrän Esalainen: Vaihteeksi muuta kuin iänikuista koronaa

Hanna Myyrä

Jatkuva koronaviruksesta jankkaaminen alkaa olla puuduttava kuin elokuva tai TV-sarja, joka jää junnaamaan paikoilleen. Tarinalla oli shokeeraava alku, mutta ensimmäisten viikkojen ja etätyöhön tottumisen jälkeen toivoo mielellään kuulevansa ja lukevansa muustakin kuin tartuntamääristä ja poikkeustilasta.

Toki muutakin sisältöä on tarjolla sekä television että lehtien puolella. Päivittäiset tilastot saattavat jäädä jonakin vapaapäivänä ihan väliin, ja joskus lintuja kiikaroidessa pääsee jopa unohtamaan koko viheliäisen loiselävän.

Esimerkiksi mustavikloparvi kahlailemassa tyynellä lammella auringonlaskun aikaan voi olla niin merkityksellinen, että ikävät asiat unohtuvat.

Jollakin toisella saman voi ajaa kirja, musiikki tai palapelin kokoaminen. Tärkeää kuitenkin on, että elämässä on jotakin, mikä vie ajatukset pois tästä pandemia-ajasta.

Televisio tarjoaa sangen vähän pakoa koronatodellisuudesta. Ajankohtaislähetyksissä ei juuri muuta käsitellä ja niiden lisäksi tarjonta on usein sen verran köyhää, että mieluummin panee toosan kiinni.

Mikähän idea mahtaa olla esimerkiksi siinä, että samat elokuvat pyörivät eri TV-kanavilla pitkin viikkoa? Ehkä samaan hintaan saa monta esityskertaa. Takana voi olla tietysti sekin, etteivät edes tv-kanavat usko kenenkään enää katsovan ohjelmia televisiosta.

Nyt kun kirjastoista voi taas lainata uusia kirjoja, tulee lisää mahdollisuuksia hankkiutua irti nykytilanteesta, ehkä saada jopa perspektiiviä tilanteeseen. "Ennen kaikki oli huonommin" -voisi olla yksi peruste suositella tautiajan lukemistoja.

Viimeksi vappuna onnistuin viettämään lähes koko päivän ilman, että ajattelin tartuntatauteja juuri lainkaan. Heinolan Paistjärven hienolla retkeilyalueella unohtuvat nykyajan murheet. Nuotiopaikalla toki pidettiin etäisyyttä, mutta Pirunkirkkoa katsellessa häipyi päästä kaikki muu.

On tietysti oma riskinsä siinäkin, että unohtaa koko halvatun koronaviruksen. Siihen minusta auttaisivat ristiriitaisia näkemyksiä herättävät suojamaskit. Kun kulkisi maski naamallaan ja kuuntelisi omaa hengitystään, ei voisi edes kuvitella, että elämä on normaalia.

Siksi olen osin eri mieltä niiden kanssa, jotka pelkäävät suojamaskin aiheuttavan vääränlaista turvallisuuden tunnetta. Jo maskin näkeminen jonkun kasvoilla kaupassa käydessä taatusti muistuttaa siitä, että ihmisiin on syytä pitää etäisyyttä.

Ymmärrän sen, ettei maski itsessään suojaa sen kantajaa tartunnalta, mutta muiden suojaaminen ei ole kovin huono tavoite.

Vaikka rajoituksia on vähitellen höllennetty ja kesäsesongin alkaessa myös ravintolat avaavat ovensa, on selvää, että kesälomakausi on kaukana tavanomaisesta. Emme pääse lomalle koronaviruksesta.

Lomalaiset ovat ilmeisesti suuntaamassa kotimaan mökeille, joko omille tai vuokratuille. Jos järven ulappaa tai tunturimaisemia katsellessa pääsee vähäksi aikaa eroon virusajatuksista, se tekee varmasti vain hyvää. Jos on pakko poiketa kyläkaupassa, käsien pesu sujuu varmasti yhtä hyvin kuin edellisen parin kuukauden aikana.

Kommentoi