Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Leivotko mokkapaloja vai ahkeroitko talkoissa? Vastaa ESS:n kyselyyn ja kerro, mikä olisi paras tapa rahoittaa lasten harrastustoimintaa

Chiméne Bavardin Esalainen "Vielä viisi minuuttia aikaa, sitten tapaaminen päättyy" – tämän vuoden äitienpäivä säilyy mielissä pitkään

Viime sunnuntaina vietetty äitienpäivä oli tänä vuonna niin erikoinen, että se jää taatusti monien mieleen. Tämä oli se vuosi, kun tuhannet suomalaiset eivät päässeet viemään kukkia tai nauttimaan kakkukahvista muualla asuvien äitiensä kanssa. Palvelutaloissa asuville mummoille käytiin vilkuttamassa parvekkeelle tai tavattiin nopeasti pihalla. Haleja ei saanut antaa, ei edes silittää kättä.

Minulle sattui sunnuntaille viikonloppuvuoro, joten pääsin työn puolesta seuraamaan koskettavia kohtaamisia erään palvelukeskuksen takapihalla. Ilmassa oli sekä jännitystä että puhdasta liikutusta. Aurinko onneksi sopivasti paistoi, kun pihalle pyörätuoleissaan tuodut mummot odottivat vuorollaan vieraita. Niitä sai tulla paikalle kaksi kerrallaan.

Kasvomaskinen hoitaja seisoi koko ajan taustalla ja muistutti välillä nätisti turvaväleistä. Sovitut tapaamiset oli varattu ennakkoon ja yhdessä sai jutella korkeintaan vartin. Kymmenen minuutin kohdalla hoitaja kertoi, että enää on viisi minuuttia jäljellä. Sitten piti sanoa heipat, vaikka asiaa olisi ollut paljon enemmänkin.

– Soitellaan taas. Älä syö kaikkia suklaakarkkeja kerralla.

Erilainen äitienpäivä antoi kaikessa surullisuudessaan mahdollisuuden miettiä erilaisia tapoja muistaa äitiä. Jo hyvissä ajoin ennen juhlapäivää moni laittoi postin kautta pieniä lahjoja, tilasi kukkalähetyksiä tai oli opettanut äidilleen videopuheluihin vastaamisen. Eivät ne tietenkään korvaa lähekkäin yhdessä vietettyä aikaa, mutta kuten palvelukeskuksen takapihalla todettiin, ”tämä on tyhjää parempi”.

Minulle äitienpäivä oli tänä vuonna kaksijakoinen. Äitinä sain nauttia lähes täydellisestä sunnuntaista työpäivästä huolimatta, sillä lapseni ehtivät järjestää perinteisen aamiaisyllätyksen ja sain jopa oman runon. Runon mukaan osaan ainakin lohduttaa, siivota ja rokata, joten saan olla tyytyväinen itseeni. Eikös tuossa täyty ne presidentti Sauli Niinistön äitienpäivätervehdyksessä mainitsemat huolenpito ja arjen turvaaminen? Omaa äitiäni en kuitenkaan voinut nähdä, ja kuukausia kestänyt tauko alkaa tuntua pahalta. Aikuisenakin äiti on edelleen tärkeä ihminen.

Olin lauantaina suorastaan kateellinen, kun toisella juttukeikalla tapasin siirtolapuutarhalla suunnilleen ikäiseni naisen, joka hääräsi pienellä pihalla äitinsä kanssa leppoisasti naureskellen. Heillä on mahtava yhteinen harrastus, jonka parissa he saavat vapaasti olla yhdessä niin paljon kuin haluavat koronasta välittämättä.

On Suomessa vietetty erikoisia äitienpäiviä muulloinkin. 25 vuotta sitten talvimyrsky ja kunnon lumisäde yllättivät kaikki – ainakin meidät, jotka palasimme kyseisenä päivänä kesäkamppeissa etelän matkalta. Alla oli tietysti kesärenkaat, mutta selvisimme kotiin ja suoraan kakkupöytään.

Monille mieleenpainuvin äitienpäivä taitaa kuitenkin olla se oma ensimmäinen. Silloin ei vielä saa askarreltuja kortteja tai kakkua sänkyyn, mutta ihmettelemistä ja rakkautta riittää muutenkin. Sellaista poskien silittelyä ja tuutulaulujen kuiskintaa pitäisi muistaa harrastaa muulloinkin kuin vain toukokuun toisena sunnuntaina.