Lukijalta: Yritysten julkinen tuki ei saa valua sijoittajille

Pertti Salminen

Suojelu näyttää moniulotteiselta ilmiöltä.

Vanhukset pitää eristää koteihinsa, turkiseläimet pitää suojelun vuoksi laskea vapauteen, ja muita luonnoneläimiä pitää suojella ripustamalla talipallo lintulaudalle tai tekemällä pönttö sen sijaan, että pyrittäisiin suojelun sijasta aktivoimaan eläimiä omatoimisiksi.

Yrityksiä on perinteisesti suojeltu jakamalla niille rahaa. Yleensä vastikkeettomasti. Siksi meillä on tyypillisesti pula lähes kaikesta tarpeellisesta.

Nyt epidemian päästyä valloilleen yrityksille on alettu jakaa rahaa laatikkokaupalla, mutta eristyksiin asetetun vanhuksen vuokrat, vastikkeet ja muut elämisen kulut ovat edelleen vanhuksen itsensä vastuulla.

Voi myös epäillä, että yritysten tukeminen on mennyt liiallisuuksiin. Ainoa akuutti ongelma ovat työvoimakustannukset, mutta eivät nekään kaikki, koska jopa yrittäjä itse pääsee työttömyyskorvauksen piiriin.

Tukea, jos sitä ylipäätään tarvitaan, pitäisi antaa kustannusten etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Tätä varten on olemassa useita maksuvalmiutta kuvaavia mittareita.

Perinteinen menetelmä yksityisissä liikeyrityksissä on, että omistajat laittavat lisää rahaa yritykseen.

Akuutti ongelma syntyy yleensä silloin, kun rahoitusomaisuus ei riitä lyhytaikaisten velkojen maksuun.

Kiinteiden kustannusten korvaaminen ei ole mikään akuutti tarve. Ongelma on tosin se, mitä kiinteillä kustannuksilla ymmärretään.

Tässä on suuri houkutus sille, että julkinen valta ryhtyy korvaamaan pääoman käyttökorvauksia. Toisin sanoen varmistaa sen, että sijoittaja saa pääomalleen entisenlaisen tuoton, tai jopa julkisella tuella terästetyn.

Pääoman käytöstä maksettavia korvauksia ovat vuokrat, lainojen korot ja lyhennykset sekä korvaukset omistajille. Myös verot voidaan ymmärtää korvauksiksi pääoman käytöstä: toimintaedellytysten luomisesta.

Kiireellisyysjärjestyksessä nämä erät eivät ole kärkipäässä.

Pääoman käytöstä aiheutuneet kustannukset ovat yleensä neuvoteltavissa pääoman antajan kanssa, koska on myös sijoittajan etu, että toiminta jatkuu. Sama koskee tietysti myös tavaran toimittajia ja heidän saataviaan.

Perinteinen menetelmä yksityisissä liikeyrityksissä on rahapulan yllättäessä se, että omistajat laittavat lisää rahaa yritykseen, jos katsovat sen kannattavaksi sijoitukseksi.

Saman luulisi pätevän myös poikkeusoloissa. Ainakin niiltä osin, ettei yrityksen rahoitustilannetta entisestään heikennetä hurjilla osingoilla tai muilla korvauksilla sijoitetulle pääomalle. Verot mukaan lukien.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut