Lukijalta: Turvallisuuden tunne ja toiveikkuus ovat tarpeen kriisin keskellä

Mikko Heikkilä

Meidän ihmisten hyvinvointi on tulosta keskeisten tarpeiden riittävästä tyydyttymisestä. Kun erilaiset kriisit aiheuttavat tarpeiden tasapainon horjumista ja vajautta, se vaikuttaa väistämättä yksilölliseen hyvinvointiimme.

Keskeinen tarve on turvallisuuden kokemus. Siihen pohjaavat lopulta kaikki muut hyvää elämää tuottavat tarpeet.

Menetykset, elämän jatkuvuutta ja pysyvyyttä uhkaavat elämäntilannemuutokset ja kriisit herättävät meissä kysymyksen, miksi minulle/meille tapahtuu juuri näin?

Maailmanlaajuisen koronaepidemian ilmenemisessä ei ole selkeitä reunaehtoja ja siksi se ravistelee perinteisiä kriisistä selviämisen keinoja ja rakenteita.

Kysymyksiä riittää: miksi tämä tapahtui, kuka on vastuussa ja voiko kukaan oikeasti ottaa vastuuta tapahtuneesta? Ja mitä voin itse tehdä kriisin helpottamiseksi?

Asiantuntijat ja päättäjät ovat kertoneet meille käytännön keinoja, joilla voimme itse vaikuttaa kriisin etenemiseen. On tärkeätä ottaa vastaan myös päättäjien huolenpidon ja välittämisen viesti. Tekojen ohella myös puheella ja sanoilla on aina mieltä hoitava merkitys.

Syytös ja syyttäminen sitoo aina paljon energiaa, joka kuormittaa negatiivisesti. Siksi olisi hyvä pyrkiä isossa kuvassa hyväksymään ja vastaanottamaan tapahtunut.

Hetkellinen vihastuminen on sinänsä tärkeä omaa minuutta suojaava tunne, mutta vihassa ja syyttelyssä eläminen syö lopulta omaa hyvinvointia.

Nyt kun ei löydy selkeää kohdetta omalle pahalle ololle, on hyvä pyrkiä löytämään uusia tunnetason ratkaisuja voinnin helpottamiseksi.

On hyvä pyrkiä antamaan sijaa myös toiveikkuudelle ja vahvistaa luottamusta siihen, että elämä kantaa myös varjoisina aikoina.

Yksi keino onkin syyttämisen sijasta suunnata ajatukset ja sitä kautta tunteet armeliaimmiksi. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, ettei myös vastuuta ja toiminnan muutosta voida edellyttää niiltä, jotka ovat mahdollisesti toimineet vastuuttomasti.

Meidän kaikkien elämässä armeliaisuus itseä ja muita kohtaan tuottaa yleensä syvältä hoitavaa energiaa itselle ja muille. On tärkeää myöskin löytää sisältöjä, jotka ovat omalle itselle merkityksellisiä.

Hyvässä vuorovaikutussuhteessa ihminen myöskin ikään kuin uusiutuu.

Koronakriisiin liittyvä julkinen keskustelu on osittain ristiriitaista. Siksi olisi tärkeätä osasta poimia oleellinen, omaa tilannetta hyödyntävä tieto.

Ristiriitaiset ajatukset aiheuttavat ylimääräistä kuormitusta ja lisäävät omaa turvattomuuden tunnetta.

Jatkuva koronasta puhuminen koukuttaa ja syventää myös omaa tunnetilaa. Siksi keskustelut ja vuorovaikutuksen sisällöt olisi tärkeätä pyrkiä irrottamaan koronasta. Liikkuminen luonnossa, kokemus siitä että on osa jotain suurempaa, on myös mieltä hoitavaa ja levollisuutta vahvistavaa toimintaa.

On hyvä pyrkiä antamaan sijaa myös toiveikkuudelle ja vahvistaa luottamusta siihen, että elämä kantaa myös varjoisina aikoina.

Kun taivas tummuu, myös tähdet näkyvät selkeimmin.

Tämä kuvaa myös meidän ihmisten tilannetta. Kun elämässämme on uhkaavalta tuntuvia vaiheita, valo tulee esille erilaisissa hyvää tuottavissa auttamisen ja rinnalla kulkemisen muodoissa.

Yhteisölliset kriisit nostavat meissä ihmisissä usein myötäelämisen vahvasti esille. Levätään yhdessä toiveikkuuden ytimessä, luottamuksessa. Se on yksi ihmisyyden suurimpia ihmeitä.

Kirjoittaja on k riisityöntekijä ( e läkkeellä)

Kommentoi