Lukijalta: Laittakaa hyvät tarinat kiertoon

Marja Vilkama

Hyvät tarinat voimaannuttavat. Niitä me näinä ankeina aikoina suorastaan janoamme!

Me tarvitsemme tunteita koskettavia juttuja ,sellaisia joihin voimme samaistua. Mistä ihmeestä lämpimiä ja hauskoja tarinoita löytää? Soitan siskoilleni. Toinen siskoistani puuskahti, että tarinoitahan on kirjastot ja netti pullollaan!

Mutta kirjastot ovat nyt kiinni ja kaikilla karanteenissa olevilla ei ole nettiä.

Kokemuksesta tiedän, että ympärilläni, tässäkin kerrostalossa, on monia mielenkiintoisia ihmisiä, mutta eihän nyt saa ketään tavata. Jokainen ihminen on tarinan arvoinen, mutta kaikki haastattelut on jätettävä korona-ajan jälkeen.

On suunnattava katse omaan elämään ja suvun historiaan, löytyisikö sieltä kiinnostavaa? Sellaista ainesta tai juttua, jonka voisi jakaa toisillekin, vaikka kirjoitettuna tai puhelimessa?

Äitini oli hyvä tarinan kertoja. Häneltä on jäänyt mieleeni useita verrattomia juttuja, jotka useimmiten liittyivät tavalla tai toisella sukuumme tai perheeseemme.

Seuraavan jutun äiti oli kuullut joskus kauan sitten todennäköisesti radiossa:

Nuori mies pääsi hyvään firmaan töihin. Mutta työ ei tuntunut hänestä oikein mielekkäältä. Työtoverien suhtautuminen oli yliolkaista ja harmitti monta kertaa. Esimieskään ei koskaan huomannut nuorta miestä, vaikka hän yritti parhaansa. Omasta mielestään hän oli eteväkin. Mutta ylennystä ei vain kuulunut.

Hän enää oikeastaan tarvinnutkaan löytämiään dollareita.

Eräänä päivänä tämä nuori mies kulkee kadulla pää painuksissa.

Silloin hän huomaa tiellä lojuvan setelin. Se oli todella iso raha ja mies panee vaivihkaa rahan taskuunsa. Mikä onnenpotku! Nyt hän on rikas.

Mutta mies päättää mennä vielä entiseen työpaikkaansa, mutta rahasta hän ei puhu kenellekään. Työ tuntuukin nyt hauskalta. Työtoveritkin katsovat häntä nyt toisin ja ovat ystävällisiä. Esimies tulee käytävällä vastaan ja pysäyttää hänet:

”En ole ennen huomannutkaan sinua. Millä osastolla sinä työskentelet?”

Nuori mies kertoo. Johtaja kuuntelee ja sanoo sitten, että hän siirtääkin miehen erääseen uuteen projektiin ja vieläpä sitä johtamaan.

Nuori mies sai siis ylennyksen ja paljon vaativamman tehtävän kuin entinen. Hän alkaa pitää työstään yhä enemmän ja enemmän. Palkankorotukset seuraavat toistaan.

Sitten eräänä päivänä hän muistaa löytämänsä rahan ja päättää ostaa sillä jotakin. Hän menee pankkiin vaihtamaan löytämänsä dollarit. Pankissa hän saa kuulla, että raha on arvoton. Se on väärennetty.

Se oli yllätys. Pettymys. Mutta sittenkin – ajattelee nuori mies – raha oli kuitenkin hyvin arvokas. Tuon rahan avulla hän pääsi virassaan ylenemään, johtaja huomasi hänet, työkaverit muuttuivat hauskoiksi.

Hän sai monta palkankorotusta, joten ei hän enää oikeastaan tarvinnutkaan niitä löytämiään dollareita. Se oli onnenraha.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut