Ilmastonmuutoksen torjunnassa tulee sittenkin Plan B, ja se tehdään Lahdessa

Vili Uuskallio

Iskulause ”No Planet B” on yksi kansainvälisen ilmastoliikkeen sloganeista. Maapallon resurssien rajallisuudesta ja kestävän kulutuksen välttämättömyydestä muistuttavan sanonnan alkuperä on epäselvä, mutta sen tiedetään esiintyneen ainakin Kööpenhaminassa vuonna 2009 pidetyn ilmastokokouksen yhteydessä.

Sittemmin muiden muassa YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-moon on muistuttanut, että varasuunnitelmaa (Plan B) ei ole, koska meillä ei ole toista planeettaa.

Kansainvälisistä ilmasto­kokouksista ja muista päästövähennyspyrkimyksistä huolimatta maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jatkanut tasaisen jyrkkää kasvuaan. Jokainen valveutunut ihminen tietää, että tästä aiheutuu tuhoisia seurauksia erityisesti vuosisadan jälkipuoliskolla.

Kansainvälisen ilmastopolitiikan saamattomuus pakottaa kysymään, josko jonkinlainen varasuunnitelma kuitenkin pitäisi olla? Sellainen, jota määrätietoisesti noudattamalla hiilidioksidipäästöt saataisiin leikattua murto-osaan nykyisestä. Suunnitelma, jolla kenties voitaisiin torjua maapallon keskilämpötilan useiden asteiden nousu, yhteiskuntien romahdukset, massiiviset hätätilat ja ennennäkemättömät pakolaisvirrat.

Tietenkin Plan B tarvitaan, ja sellaista aletaan valmistella Lappeenrannan–Lahden teknillisessä yliopistossa. Kunnianhimoista urakkaa vetää kestävyystutkimuksen tutkijatohtori Janne M. Korhonen, joka aloittaa tammikuussa ilmastomobilisaatio­suunnitelmien laatimisen LUT-yliopiston Lahden yksikössä.

”Jos vaikka haluaisimme pelastaa maailman: PLAN B”, Korhonen otsikoi kirjoituksensa, jossa hän käy läpi tulevan työnsä lähtökohtia.

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos uhkaa vaarantaa nykyisten sivilisaatioiden olemassaolon perusteet. Korhosen mukaan tilanne on vakava, muttei toivoton.

Hiilidioksidipäästöjen alentaminen edellyttää kaikkien mahdollisten toimintojen sähköistämistä ja polttamisen rajoittamista tai lopettamista. Samaan aikaan metsittämistä on lisättävä, materiaalien kulutusta vähennettävä ja maatalousjärjestelmää muutettava.

Korhonen esittää laskelman, joka lähtee siitä, että tulevaisuudessa noin puolet maailman energiasta tuotettaisiin tuulivoimalla. Aurinkovoima tuottaisi noin kolmanneksen, ja loppu jakautuisi vesivoiman, ydinvoiman ja muiden energianlähteiden kesken.

Tässä tapauksessa tuulivoimaloita pitäisi rakentaa maapallolle vuosittain yhteensä noin 400 000 – 700 000. Tuulivoimaloiden tuotanto- ja asennusnopeus olisi noin 20- tai 30-kertaistettava nykyisestä.

Korhosen mukaan tällainen urakka olisi tehtävissä. Hän huomauttaa, että toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat kasvatti esimerkiksi lentokonetuotantonsa peräti 32-kertaiseksi.

”Mikään luonnonlaki ei estä meitä toteuttamasta vastaavaa mobilisaatiota nyt. Jos haluaisimme, voisimme hyvin 30- tai vaikka 40-kertaistaa tuulivoiman ja muun vähähiilisen infrastruktuurimme tuotantonopeuden”, Korhonen kirjoittaa.

En voi kuvitella ilmastomobilisaatiota ajankohtaisempaa ja tärkeämpää tutkimuskohdetta. Toivottakaamme työlle mitä suurinta menestystä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.