Vili Uuskallion Esalainen: Käsidesillä läträäminen ei riitä, huomautti biologi ja toi oman näkökulmansa koronatarinaan

Vili Uuskallio

Vili Uuskallio

Ihmiskuntaa piinaava koronavirus on hengitysinfektioita aiheuttavien virusten joukossa aggressiivisimmasta päästä. Silti, vaikka koronaviruspandemia on vaikuttanut ympäri maapalloa ennennäkemättömän laajasti, virustauti itsessään ei nykytietämyksen mukaan ole mitenkään erityisen poikkeuksellinen.

Vuosina 1957–58 aasialainen influenssa levisi pandemiaksi sairastuttaen noin 900 miljoonaa ihmistä (eli lähes kolmasosan maapallon asukkaista). Viruksen aiheuttamaan tautiin on arvioitu kuolleen noin kaksi miljoonaa ihmistä.

Jatkoa seurasi vuosina 1968–69, kun niin sanottu hongkongilainen influenssa kiersi maapalloa. Miljardi ihmistä sairastui ja noin miljoona kuoli.

Kyseisiin virustauteihin kuoli karkeasti laskettuna 1–2 ihmistä tuhatta sairastunutta kohti. Koronaepidemiassa kuolleisuus näyttää asettuvan vastaaviin lukemiin. THL:n tämänhetkisen arvion mukaan covid-19-tautiin kuolee 0,2 prosenttia sairastuneista.

Aasialaista influenssaa ei Suomessa yritetty pysäyttää karanteenitoimilla. Koronaviruksen torjumisessa on sen sijaan turvauduttu rajojen, koulujen ja ravintoloiden sulkemiseen.

Toimintatavan muutosta ei selitä niinkään virustauti, vaan yhteiskuntamme muutos. Voisin kuvitella, että sotien jälkeisessä Suomessa viruskuolemat ovat olleet helpommin hyväksyttävissä kuin nykyisin.

Lisäksi 1950-luvun lopulla virustaudin potentiaalisten kuolonuhrien määrä oli Suomessa selvästi nykyistä pienempi. Suurimmassa vaarassa olivat tuolloinkin iäkkäät ihmiset. Vuonna 1960 Suomessa oli 65 vuotta täyttäneitä ihmisiä noin 335 000. Viime vuoden lopussa tähän ikäryhmään kuului jo yli 1,2 miljoonaa suomalaista.

Aasialaiseen influenssaan ja sen jälkitauteihin kuoli maassamme 1950-luvun lopussa noin 1 300 henkeä. Jos koronataudin sairastaisi vaikkapa kaksi miljoonaa suomalaista, kuolleiden määrä kohoaisi arviolta neljääntuhanteen.

1950-luvun lopun epidemiaan liittyvistä kuolemantapauksista suurin osa johtui virustaudin jälkeisestä bakteerikeuhkokuumeesta. Bakteeriperäiset jälkitaudit ovat olleet kohtalokkaita myös koronaepidemiassa.

Riskialttiita ovat erityisesti maat, joissa antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat iso ongelma. Tällaisia maita ovat Italia ja Espanja, huomauttaa yliopistodosenttina työskentelevä biologi kirjoituksessaan Kirjallisuus- ja kulttuurilehti Särössä (21.4.).

Nimettömänä kirjoittava biologi haluaa tuoda perusbiologin näkökulman koronatarinaan, jossa on kerrottu lähinnä vain siitä, kuinka virusinfektion leviäminen on estettävä kaikin keinoin.

Yhtä tärkeää kuin on torjua virusta desinfiointiaineilla, on biologin mukaan kyetä puolustautumaan sitä vastaan. ”Pitkässä juoksussa desinfiointiaineella läträäminen heikentää ihmisen kykyä puolustautua vierasta vastaan. Puolustusmekanismimme voi sitä paremmin, mitä enemmän sillä on tekemistä. Uusia viruksia tulee koronan jälkeenkin. Monia”, kirjoittaja muistuttaa.

Biologi ennakoi, että koronapandemia jää terveystilastoihin verrattain maltilliseksi piikiksi. Pandemia taltutetaan, mutta se olisi tehtävä niin, etteivät torjuntakeinot aiheuta lopulta suurempaa vahinkoa kuin niiden kohde.

ESS:n kuntatoimittaja

vili.uuskallio@ess.fi

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.