Ilkka Kuosmasen Esalainen: Sähköauto avaa uusia tasoja parisuhteeseen

Ilkka Kuosmanen

Olin agitoinnin uhri. Jos yksi Helsingistä Lahteen pendelöivä työkaverini ei olisi vaihtanut noin vuosi sitten täyssähköautoon, tuskin minullakaan olisi nyt sellaista. Aikani kollegan kokemuksia kuunneltuani aloin kuitenkin räknäillä, paljonko säästäisin verrattuna vanhaan bensasyöppöön, joka hörppää kaupunkiajossa hyvinkin 9 litraa sadalla. Vastaus: vähintään kymmenen euroa. Se tuntui typerryttävältä – tienaisin kohtalaisen punkkupullon hinnan aina, kun sata kilometriä on taitettu!

Sähköautokuumettani ei ainakaan hillinnyt se, että alkuvuodesta markkinoille tupsahti useampi uutuusmalli, joiden myyntihinta jäi valtion ostotuen kanssa alle 20 000 euron. Kun 14 vuotta ja 270 000 kilometriä palvellut autovanhukseni alkoi samaan aikaan osoittaa väsymisen merkkejä, tajusin, että lihaa syövän keski-ikäisen cis-miehen suuri ilmastoteko on nyt lähempänä kuin koskaan.

Eräänä päivänä tein sitten etäkaupat pikkuruisesta Skodasta, jolle luvattiin käyttösädettä täydellä akulla jopa 260 kilometriä. Se riittäisi mainiosti valtaosaan matkoistani.

Ensimmäiset kilometrit tuntuivat kuitenkin piinaavilta. Koska hain auton Kuopiosta, jouduin heti kättelyssä testaamaan, miten pienellä sähköautolla pärjää pitkiä matkoja. Pärjää kyllä, ainakin Keski- ja Etelä-Suomessa, mutta ei matkantekoa kovin leppoisaksi voi sanoa. Neitsytmatkalle osui sitkeä vastatuuli ja nollakeli. Tuijotin järkyttävän nopeasti laskevaa range-mittaria ja kännykän sovelluksen karttaa, jolle on listattu pikalatauspisteet. Ennen Lahtea pidin kaksi noin 45 minuutin lataustaukoa – toisen tosin lähinnä varmuuden vuoksi. Onneksi oli kirja mukana.

Nyt sähköautoilua on takana parituhatta kilometriä ja puolitoista kuukautta. ”Polttoainekulut” ovat tähän asti olleet keskimäärin 1,7 euroa satasella. En voi sanoa valaistuneeni, mutta en kyllä keksi yhtään syytä, miksi tuhlaisin enää koskaan bensaan, jos voin ajaa sähköllä. Perheessä on tosin yhä myös perinteinen auto (sähköautoilijoiden kielellä nokivasara, dino tai polttis) niitä pitkiä matkoja varten.

Taloyhtiöissä asuvilla sähköautoilun riemuvoitto törmää valitettavasti usein siihen, että latauspisteiden hankinnasta ei päästä yksimielisyyteen. Vaikka autoa voi periaatteessa ladata myös tavallisesta pistorasiasta, hieman väkevämpää virtaa tuuppaava kotilatauspiste on käytännössä pakollinen investointi. Omakotitaloon sellainen maksoi asennuksineen hieman toista tonnia.

Sähköautoilu voi antaa aivan uutta jengaa myös parisuhteelle. Koska puhelimessani on nyt sovellus, joka mittaa perheemme sähköisestä matkanteosta kaiken mahdollisen, tiedän täsmälleen, miten omat ajotottumukseni poikkeavat vaimostani. Olen saanut esimerkiksi huomata, että asun itseäni etevämmän jarruttajan kanssa. Sillä on väliä, sillä sähköauto lataa akkuja aina, kun jalan nostaa kaasulta. Kunnon alamäessä tienaa hetkessä puolenkymmentä kilometriä lisää ajomatkaa.

Toisaalta voin myös vinkata, että jos parisuhteesta tuntuu puuttuvan kitkaa, kannattaa väijyä sovelluksesta puolison kauppareissuja ja huomautella ystävällisesti eco-nappulasta sekä ilmastoinnin tuhlailevasta käytöstä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu