Pääkirjoitus: Korona vei äkkiä tulevaisuudenuskon sekä kuluttajilta että yrityksiltä

Luottamus tulevaisuuteen on romahtanut eniten palvelualan yrityksillä, jotka ottivat vastaan koronakriisin ensi-iskun. Juha Peurala

Tuskin koskaan on sekä kuluttajien että yritysten tulevaisuudenusko romahtanut Suomessa yhtä nopeasti ja jyrkästi kuin tänä keväänä. Tosin harvinainen on myös syy luottamuksen äkilliseen katoamiseen. Eihän koronapandemian ja sitä seuranneen poikkeustilan kaltaista kriisiä ole koettu maassamme sitten sotavuosien.

Tilastokeskuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton maanantaina julkistamat luottamusindikaattorit osoittavat lukemia, joiden vertaisia ei kaikilta osin löydy menneisyydestä edes 1990-luvun laman synkiltä vuosilta.

Kuluttajien luottamusindikaattori oli sen 25-vuotisen mittaushistorian heikoin, eikä ihme. Synkkien talousuutisten nostattama uhka myös omalle kohdalle osuvasta työttömyydestä on nyt niin suuri, että kuluttajien ostoaikeetkin ovat laskeneet alemmalle tasolle kuin ikinä.

Näin on käynyt, vaikka moni on kriisin varjossa onnistunut kasvattamaan henkilökohtaisia talouspuskureitaan. Rahaa jää säästöön, koska sitä ei pääse nyt kuluttamaan kuten ennen useimpien palvelujen suljettua toistaiseksi ovensa. Eivätkä kaikki tohdi terveyttään varjellakseen ostaa niitäkään palveluja ja tuotteita, joita on yhä kaupan.

Kuluttajien piileskellessä koronavirukselta ovat myös yritysten näkymät syöksyneet 90-luvun laman tasolle, joskin paljon nopeammin ja laaja-alaisemmin kuin silloin tapahtui. Tuska on suurin kriisin ensi-iskun vastaanottaneilla palvelualoilla, mutta pahempaa pelätään myös teollisuudessa ja rakentamisessa. Niidenkin tuotanto-odotukset ovat jyrkässä laskussa kaupankäynnin takkuilun tyhjentäessä hiljalleen tilauskirjoja.

Kriisi on jo alkanut kaataa täysin terveitä ja tervehtymässä olevia yrityksiä, kuten viime viikolla Vierumäen Country Clubin. Konkurssi vie 170 työpaikkaa rumentaen entisestään Päijät-Hämeen muutenkin synkentyneitä työttömyyslukuja.

Edessä lienee monta laihaa vuotta.

Jotta 90-luvulla massatyöttömyyteen johtanut konkurssiaalto ei toistuisi, valtiovallan on autettava yrityksiä, vaikka se tulee kalliiksi. Toki hintalappu jää sitä pienemmäksi, mitä nopeammin epidemia saadaan niin hyvin hallintaan, että rajoituksista voidaan ryhtyä vähitellen hankkiutumaan eroon.

Talouden avaaminen ei ikävä kyllä takaa sen välitöntä elpymistä. Koronakriisi on opettanut kuluttajat hyvin varovaisiiksi. Voi olla, että he eivät uskalla hankkiutua palvelujen pariin vanhaan malliin vielä pitkään aikaan rajoitusten tultua puretuiksi. Kysynnän toipumista hidastaa myös, että kriisi on levinnyt koko maailmaan. Edessä lienee siten monta laihaa vuotta senkin jälkeen, kun pahin koronapainajainen on ohi.

Kommentoi