Hanna Myyrän Esalainen: Kun normaalista tulee epänormaalia

Hanna Myyrä

Kun poikkeusoloissa ja ihmisiä kartellen on vierähtänyt jo useita viikkoja, alkaa huomata, että tilanne alkaa tuntua joissakin asioissa epänormaalin sijasta normaalilta. Jos esimerkiksi katsoo televisio-ohjelmia, jossa ihmiset keskustelevat lähellä toisiaan ja peräti kättelevät, ensireaktio on, että eihän niin saa tehdä. Se on vaarallista.

Itselleen joutuu selittämään, että kuvaukset on tehty ennen koronaviruspandemiaa ja että sellainen kuuluu normaaliin elämään. Tämä tässä on poikkeustila, ja se toivottavasti myös loppuu aikanaan. Vaikka kuulun niihin, joilla on kohtalaisen laaja henkilökohtaisen reviirin tarve, joutui vähintään kahden metrin etäisyyteen totuttelemaan. Se on yhden koripalloilijan mitan tai maakotkan siipien välin verran.

Toisaalta jos kaupassa käydessä huomaa jonkun seisovan keskellä käytävää ja estävän näin muiden kulkemista, se on normaalioloissa vain ärsyttävää, mutta nyt tuohon tien tukkijaan suhtautuu toisin: hän on vaaratekijä, joka ottaa tarpeettomia riskejä.

Ennen oli tyydyttävä mulkoiluun, mutta nyt on jopa asiallista huomauttaa, että toinen väistäisi hieman.

Kaupassa käyminen ylipäätään tuntuu tihkuvan vaaraa. Koskaan ei tiedä, milloin joku poukkoaa jostakin liian lähelle. Kun tavallisesti kaupassa käyminen on ollut tylsää, nyt se on yksi arjen seikkailuelämyksiä ja korvaa huvipuistot mennen tullen.

Vaarallisinta on tällä haavaa vanhusten hoivakodeissa, joihin vanhukset on viety saamaan hyvää hoitoa ja turvaa. Se on käsittämättömän epänormaalia. Vanhusväestön hoivakoteihin ei tahdo riittää välttämättömiä suojavarusteita, vaikka kaikki niiden asukkaat kuuluvat riskiryhmään. Toki on varmasti vaikeaa asettaa suojien tarvetta tärkeysjärjestykseen, kun niistä on pulaa kaikkialla.

Sama pätee kotihoidon piirissä oleviin. Suojavarusteita ei riitä kaikille vanhusten luona käyville työntekijöille, vaikka tiedossa on, että koronavirusta voi levittää myös oireeton.

Ammattilaiset osaavat huolehtia hygieniasta, mutta koronaviruksen aiheuttama tauti on silti päässyt leviämään vanhusten hoivalaitoksissa eri puolilla maailmaa ja seuraukset ovat olleet surullista luettavaa.

Organisaatioihin ja johtamiseen on luotu termi 'pirullinen ongelma'. Se tarkoittaa hyvin vapaasti määriteltynä ongelmaa, johon ei ole mitään varmaa ja toistettuna tehoavaa ratkaisua, vaan jossa joudutaan punnitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä niiden vaikutuksia arvioiden, vaikka kaikkia vaikutuksiakaan ei tiedetä.

Maan hallituksella on ollut tällainen pirullinen ongelma käsissään nyt usean viikon, ja se tekee ratkaisuja kunkin hetkisen tietämyksen ja arvionsa perusteella. Kun rajoituksia aletaan purkaa ja siirtyä vähitellen epänormaalista normaaliin, ei ole olemassa ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, on vain vähiten huonoja ratkaisuja. Valinta on vaikeaa ja tulos epävarma.

Todennäköistä on kuitenkin se, ettei normaaliin ole paluuta pitkään aikaan. Yhtä varmaa on sekin, että kriisistä toipuminen vie vuosia.

Toisaalta emme tiedä, mitä muita yllätyksiä meille on luvassa, mikä on joskus onnekasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu