Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Missä ja millainen on oma lähimetsikkösi? Kerro meille lähimetsikkösi merkityksestä

Lukijalta | Onko hyvän korona-hoidon hintana menetetty muu terveys?

Toimittaja Vili Uuskallio kirjoitti arkistoseikkailustaan 1990-luvun lama-aikaan. Yhtäläisyyksiä koronakriisin aiheuttamaan talouslamaan löytyy paljon, mutta erojakin on. Pääongelma on nyt äkillisen kulutuskäyttäytymisen muutoksesta johtuva kassavaje. Menojakin koronavirusepidemian hoito aiheuttaa, mutta niillä on jonkinlainen katto: terveydenhuollon kapasiteetti.

Terveydenhuollon kustannusten asiantuntijana tunnetun professori Martti Kekomäen ajatusta eletään sosiaali- ja terveydenhuollossa toteen joka päivä: Potilaalle annetun hoidon kustannus ei ole pelkkiä euroja, vaan todellinen kustannus on se hoito, jota toiselle potilaalle ei voidakaan antaa.

Koronakriisissä tämä tulee käytännössä näkyväksi meille kaikille.

Hammashuolto, toimintaterapia, polvileikkaus, uniapnean hoidonaloitus, kuntoutuskurssi ja jopa psykoterapia – siinä muutamia omassa arjessani näkyviä esimerkkejä koronan vuoksi peruuntuneista hoidoista, tutkimuksista ja kuntoutuksesta.

Moni on lisäksi jäänyt kotiin vakavienkin oireidensa kanssa. Tarpeellisten tutkimusten ja hoitojen viivästymiselläkin on hinta.

Koronavirusepidemian hoidosta emme vielä tiedä paljon. Ylipäänsä kuolevaisuuden myöntäminen on vaikeaa. Virheitäkin tulee uuden äärellä, ja se on hyväksyttävä.

Olemme toivottavasti oppineet, että väärän paikan säästöjen seurauksia korjataan vuosia.

Sen sijaan aiempien virheiden toistaminen ei ole viisasta. 1990-luvun laman jälkimainingeista olemme toivottavasti oppineet, että väärän paikan säästöjen seurauksia korjataan vuosia.

Yrittäjien ahdinko, taloudellinen turvattomuus, riittämättömät mielenterveyspalvelut ja koulutuksesta leikkaaminen johtivat mittaviin rahoitusvaikeuksiin, terveysongelmiin ja jopa itsemurhiin.

1990-luvulla lama yllätti Lahden haalarit kintuissa, koronataantuman alla näkymät eivät ole yhtä synkät  

Lahdessa tämä näkyy yhä ylisukupolvisina haasteina.

Koska koronakriisi menee aikanaan ohi, tulee nyt investoida elinvoimaan. Se tarkoittaa kuntien ja valtion tulopohjan varmistamista tukemalla yrityksiä, työllisyyttä ja ennen kaikkea työkykyä.

Verovaroilla kykenemme hoitamaan edellä mainitut ”rästit” ja säilytämme jatkossakin terveydenhuollon kantokyvyn.

Koronaviruksen torjuntatoimet ovat olleet tarpeen ja ilmeisen tehokkaita infektion estossa. Seurauksiin ja tuleviin rajoituksiin tulee kuitenkin suhtautua analyyttisesti.

Rajoitustoimet ja niiden talousvaikutukset johtavat yhtä lailla menetettyihin elinvuosiin. Lisääntynyt työttömyys johtaa myös potilaiden siirtymiseen työterveyshuolloista terveysasemien asiakkaiksi.

Rajoitustoimissa ja kuntien kassavajeessa on siis riski, että koronakriisin hinnaksi tulee hoitamatta jääneet sairaudet ja lisääntynyt perheiden pahoinvointi ja siten edelleen menetetty työkyky.

Talous ja terveys eivät ole keskenään ristiriidassa, vaan yhteys täytyy tunnistaa.

Rajallisten resurssien äärellä joudumme valitsemaan, ketä hoidetaan. Perinteisesti valinta on kohdistunut erikoissairaanhoitoon, jolloin sosiaalitoimi ja peruspalvelut ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota. Olisiko aika linjata toisin?

Akuutin koronakriisin ohella toivon, että nostamme katseen horisonttiin. Turvataan terveyttä monipuolisesti ja luodaan uskoa tulevaan.

Kirjoittaja on työterveyslääkäri