Päivi Piiraisen Esalainen: Kaikkien metsien arvoa ei voi laskea euroissa

Päivi Piirainen

En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä lähialueiden metsissä kuin nyt. Parhaimpina ulkoiluaikoina, aurinkoisina viikonloppuina ja lämpimimpinä iltoina, ihmiset hakeutuvat joukolla raikkaaseen ulkoilmaan metsän katveeseen. Jos nyt ei satuta samaan aikaan metsiin ja rannoille, ihmismassat voi todentaa viimeistään, kun retkistä laitetaan kuvia eri some-kanaville. Kuvissa pyöräillään ja patikoidaan lähimmän lammen maastoihin, käydään happihyppelyllä ennen etäpalaveria, ihmetellään järeitä kuusia ja puhallellaan Salpausselkää ylös ja alas. Laavuilla paistellaan makkaraa ja juodaan termarikahvit.

Näyttää siltä, että retket tuovat poikkeuksetta ihmisille hyvää oloa ja virkeää mieltä.

Jokunen viikko sitten talvilomalla lähdin tallustelemaan kolmen järven kierrosta Hollolaan. Mikä määrä porukkaa oli samaan aikaan liikkeellä!

Vähä-Tiilijärven uimarannan paikoitusalue oli täpösen täynnä autoja, Keski-Tiilijärven rannalla toisen toisemme jälkeen jäätiin tuijottelemaan telkkäparin touhuja. Soisalmensuon pitkospuilla mentiin paikoin peräkanaa ja vastaantulevia ihmisletkoja väisteltiin suonsilmiin.

Tilkin kurkistus -nimiselle näköalapaikalle piti vähän jonotellakin.

Jos joku ei ole vielä järvikierrosta Hollolassa tehnyt, suosittelen sitä lämpimästi. Se on hyvin merkitty, turvallinen ja paikoin korkeine nousuineen ihan haastavakin. Bonuksena tietenkin ovat ne suota halkovat ihanat pitkospuut. Retkellä näin Iso-Tiilijärven päällä liitelevän nuoren merikotkan, pontevasti suon käkkyrämännyssä visertävän vihervarpusen ja valtavan kurkiauran ylilennon. Levähdyspaikoilla istuskeli ihmisiä paistattelemassa päivää.

Erityisen ilahduttavaa oli se, että roskia ei reitin varrella juuri näkynyt.

Taajamametsiä hoidetaan yleisesti ottaen huolella ja niiden arvo on muualla kuin euroissa. Arvot löytyvät esimerkiksi ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksista, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä, asuinalueiden suojaamisesta, ilman puhdistamisesta ja sadevesien sidonnasta muutamia mainitakseni.

Harvemmin tulee ajatelleeksi, mitä kaikkea koneistossa tapahtuu, jotta meillä olisi viihtyisää ja mukavaa ympärillämme. Levähdyspaikat luontopolkujen varsiin eivät tule itsestään. Joku on pilkkonut ja tuonut klapit laavun nuotiopaikalle.

Mitä enemmän kaupungistumista tapahtuu sen enemmän ympäröivään luontoon kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi Lahti on tehnyt kunnianhimoisen vuoteen 2025 ulottuvan viheralueohjelman, jossa on hyvin tarkkaan määritelty tavoitteet siitä, miten vihreitä alueita hoidetaan ja käytetään ja miten ekosysteemipalveluja tuetaan ja pidetään yllä.

Lähialueen metsistä onnistuu saamaan pienen luontokokemuksen – itse käyn päivittäin kurkistamassa, miten juuri kukkaan puhkeamassa olevat kangasvuokot läheisellä harjulla voivat. Toistaiseksi oikein hyvin. Vähän kyllä jännittää, milloin joku keksii napata kukat maljakkoon tai yrittää siirtää niitä omaan kukkapenkkiin. Toivottavasti jännitän suotta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu