Anne Honkasen Esalainen: Introvertin painajainen alkaa taas pian

Anne Honkanen

Uudenmaan rajat aukesivat jo tällä viikolla, ja yhä lähempänä on se aika, jolloin loputkin koronarajoitukset puretaan.

Miten muutoksesta selviää silloin introvertti, jolle korona-ajan eristäytyminen on sopinut paremmin kuin hyvin? Miten omissa oloissaan viihtyvä introvertti kaivetaan ulos kodistaan, jonne hän on luonut mukavat koronaolot?

Järkevästi ajatellen rajoitusten purkaminen on vain hyvä asia, ja sen ymmärtää introverttikin vaikka nikotellen: epidemian leviämisen torjuminen alkaa olla voiton puolella, talous elpyy, ihmiset saavat taas liikkua vapaasti – palataan normaaliin arkeen.

Juuri se normaaliin arkeen palaaminen on introvertille paluuta painajaiseen. Taas on oltava väkisin sosiaalinen, on kestettävä etätöistä toimistolle palaavia työkavereita ja vierailulle tunkevia sukulaisia sekä tavattava nokakkain ystäviä. Enää ei ole paluuta aikaan, jolloin ei ollut pakko osallistua mihinkään, kun mitään ei ollut.

Ekstrovertille rajoitusten määrittelemä korona-arki on ollut painajaista. Ekstrovertti on sosiaalista kanssakäymisen puutetta paikatakseen joutunut ajelemaan useaan kertaan Uudenmaan rajalle jotta tulisi käännytetyksi mukavien poliisien toimesta, hän on ohittanut kadulla vastaantulijat liian läheltä – ehkä samalla jopa puhuen – seissyt kassajonossa liian lähellä muita asiakkaita ja tunkenut pakkaamaan ostoksiaan samaan aikaan. Onpa hän järjestänyt – varsinkin viikonloppuisin – pieniä kokoontumisia muutaman ystävän kesken torilla pussikaljasta nauttien, toki turvavälit huomioiden.

Ihmisen sopeutumiskykyä koronavirusepidemian aiheuttamiin rajoituksiin on julkisessa keskustelussa puntaroitu pääsääntöisesti piirreteorioiden avulla. Tässä keskustelussa introverteiltä sopeutuminen on sujunut hyvin, ekstroverteiltä huonosti.

Opin viime viikolla Iltalehden artikkelista, että piirreteorioissa on olemassa myös kolmas ihmistyyppi. Ambivertti sijoittuu jonnekin ekstrovertin ja introvertin väliin ja hän kaipaa välillä myös sosiaalista kanssakäymistä.

Suomalaisena sitä on taipuvainen ajattelemaan, että aika harva meistä on puhtaasti ekstrovertti. Introvertiksi taas ei kukaan nykymaailmassa kovin mielellään leimaudu, joten varmasti moni meistä tunnustautuu ambivertiksi.

Uskon, että sopeutumiskyky ei ole kiinni ainoastaan siitä, onko ihminen suuntautunut ulos- tai sisäänpäin. Luulen, että niin ekstrovertit, introvertit kuin ambivertit voivat harjoittaa sopeutumiskykyään, ja se on lopulta ratkaisevaa. Kun lakkaa taistelemasta vääjäämätöntä vastaan eli ottaa muutoksen vastaan – kuten hienosti sanotaan – voi sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen. Sama muutosta vastaan pyristelemätön asenne auttaa selviämään kaikista muistakin isoista elämänmuutoksista ja niitähän riittää.

Vaikka ambivertiksi itseni haluan julkisesti tunnistaakin, niin pikkuisen olen silti samoilla linjoilla kuin Helsingin Sanomissa korona-ajan eristäytymisen iloista kolumnoinut Annamari Sipilä. Sipilä pohtii, tohtiiko sitä edes paljastaa, että on nauttinut rajoituksista.

Kommentoi