Lukijalta: Mihin maksetaan osingot kriisin aikana?

Veikko Räntilä

Tasavallan presidentti on todennut, että osingonjako ei kuulu koronakevääseen. Suurin osa osingoista menee kaikkein rikkaimmille ihmisille ja usein heidän omistamilleen yhteisöille ja yhtiöille.

Kaikki muut yhteiskunnassa joutuvat luopumaan osasta tai jopa kaikista tuloistaan. Tässä voi perustellusti nähdä epäoikeudenmukaisuutta.

Yritykset ovat rahoitusvaikeuksissa ja niille joudutaan järjestämään erityistä rahoitustukea ja sen lisäksi vielä suoraa tukea. Sekä Suomen yrittäjät että EK ovat vaatineet näitä molempia.

Samanaikainen osingonjako, vuositasolla noin 20 miljardia euroa, on jo täysin epämoraalista kuppausta. Osingot tulee nyt jättää jakamattomana yrityksiin turvaamaan yrityksen rahoitusasemaa.

EK:n kyselyn mukaan noin viidennes yrityksistä piti konkurssia mahdollisena, nykykriisistä johtuen. Yrityksen tulevaisuus tarvitsee nämä jakamattomista osingoista muodostuvat rahoituspuskurit.

Ei ole myöskään eläkerahastojen tai valtion intresseissä ottaa ulos osinkoja.

Ekonomistit ja rahoituksen professorit ovat silti jo joukolla kiirehtineet puolustamaan osingonjakoa. Argumenttina on jopa esitetty, että tulee aika, jolloin meidän pitää kääntyä näiden osingonsaajien puoleen.

Suuret voitot ja tuotot eivät kuitenkaan ole Suomen kansantaloudessa enää kymmeneen vuoteen johtaneet siihen, että niitä käytettäisiin tuotannollisiin investointeihin.

Suuret voitot eivät ole johtaneet tuotannollisiin investointeihin.

Silti tämä on ollut jopa ns. valtavirtaisen taloustieteen oppi, jolla voittoja on perusteltu. Useamman vuosikymmenen ajan olemme tienneet, että huippurikkaat kätkevät varallisuuttaan ja tulojaan veroparatiiseihin, joista Suomi ei pääse hyötymään kansantalouden tulovirtoina tai veroina.

H yvinä aikoina voittoja perusteltiin riskin ottamisen korvauksena. Nyt kun riskit laukeavat, niitä ei katsota enää kapitalistisen opin mukaisena seurauksena, vaan riski on katettava yhteisistä varoista.

Omistajat ja yrittäjät turvautuvat nyt estoitta julkiseen tukeen.

Varojen myöntäjät eivät näy asettavan mitään ehtoja, velvoitteita tai soveltavan euro/ääni-periaatetta, jolla hyvinä aikoina perusteltiin omistajien oikeutta määräysvaltaan ja voittoihin.

Nyt jopa ne tahot, jotka ovat kannattaneet uusliberalismin oppeja laihasta valtiosta ja periaatetta, jonka mukaan jokainen tulkoon toimeen omillaan, ovat hiljaa ja hyväksyvät veronmaksajien tuen yritysten omistajille ilman velvoitteita laajemmasta yhteiskuntavastuusta.

Tässä tilanteessa olisi perusteltua keskustella yritysten yhteiskuntavastuusta ja henkilöstön ja sidosryhmien oikeudesta ja asemasta.

Tulevaisuuden yrityksen tehtävä ei voi olla enää maksimivoitto minimiajassa, arvon nosto kaikin kepulikonstein ja johdon palkitseminen kohtuuttomin palkkioin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu