Milja Kungaksen Esalainen: "Äiti, en halua värittää yksin" – etätyökouluhoitopaikkakoti neljävuotiaan näkövinkkelistä

Milja Kungas

Milja Kungas

Kömmin aamulla omasta sängystäni äidin viereen. Isi on lähtenyt töihin. Sillä alkaa aina työt tosi aikaisin, puoli neljältä. Kysyn äidiltä, mennäänkö tänään hoitoon. Äiti on vastannut tosi kauan, että ei mennä vielä tänäänkään. Se on vähän hassua, mutta ei haittaa.

Haluan aamupalaksi tyynymuroja. Aamulla saa katsoa telkkaria. Isoveljetkin katsovat ensin, mutta sitten äiti sanoo niille, että nyt pitää syödä aamupala, pestä hampaat, pukea ja ruveta kouluhommiin. Silloin televisio pitää laittaa kiinni ja minua suututtaa.

ESS:n lukijat osallistuvat nallehaasteeseen – katso kuvat hauskoista pehmoleluista ikkunoissa

Välillä äiti ehtii leikkiä aamulla hetken kanssani, mutta sitten sillä alkaa kokous. Se tarkoittaa, että äiti on koneen luona ja kuuntelee siellä puhuvia työkavereita. Silloin pitäisi olla hiljaa mutta en aina jaksa.

Jaksan leikkiä pikkuisen yksin, mutta se kyllästyttää. Menen sanomaan äidille, että haluan maitoa. Pyydän isoveljiä leikkimään piilosta, mutta ne ei ehdi vielä. Kiipeän isoveljen selän taakse tuolille, kurkistan ja otan kaulasta kiinni. Välillä ne tykkää siitä mutta välillä ei. Äiti sanoo, että älä häiritse, kun ne tekee koulutehtäviä. Sanon että minäkin haluan. Äiti kaivaa minulle tehtäväkirjan, jota voi värittää. Siinä on myös tarroja. En saa niitä itse irti. Enkä halua värittää yksin. Pyydän äitiä auttamaan. En tiedä miksi äiti huokailee, minusta on kiva tehdä asioita yhdessä. Auttaa äiti isoveljiäkin välillä, jos on vaikeita läksyjä.

Äiti tulee kuitenkin irrottamaan tarroja ja tekee samalla sillä koneella töitä. Kysyn voinko liimata tarroja sänkyyn. Äiti miettii hetken ja höpisee jotain jälleenmyyntiarvosta – en ymmärrä, mutta äiti sanoo onneksi, että saan. Nyt sängynjalassa on tosi hienoja Spiderman-tarroja.

Kotona leivotaan nyt paljon pullaa ja muutakin – katso ESS:n lukijoiden kuvat ihanista leipomuksista

Meillä ollaan päivän aikana monta kertaa pihalla. Välillä olen veljien kanssa, välillä äitikin tulee mukaan. Mutta aika paljon äiti tekee töitä sillä koneella ja höpöttää ihmisten kanssa niissä ihme kokouksissa ja haastatteluissa. Kotona saa nyt pelata kaksi kertaa päivässä, se on kivaa.

Joskus äiti kyllä hermostuu, jos me ei totella. Eikä äiti ja isi tykkää, jos me tapellaan. Yhtenä päivänä äiti komensi meitä aika kovaa. Sitten se huomasi, että kokousmikki oli jäänyt päälle. Ensin ne työkaverit oli hiljaa, mutta sitten niitä nauratti.

Veljien kanssa on kiva välillä riehua ja painia. Olemme nyt koko ajan yhdessä emmekä näe muita. Niiden kanssa on kiva pelata jalkapalloa ja leikkiä. Välillä me kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan.

Äiti pitää meille joka päivä ruoka- ja kahvitauot. Aina se ei ehdi tehdä iltapäivällä toista ruokaa ja isi tekee sen sitten kun tulee töistä.

Seurapaitapäivä sai suuren suosion – "Seuraan kuuluminen auttaa jaksamaan vaikeina aikoina"

Viikonloppuna kun ollaan kaikki kotona, käydään vain ulkona, ei muualla. En aina jaksaisi kävellä vaan haluaisin, että minua kannetaan, mutta sitten kun jaksan, laavulla saa paistaa makkaraa tai nakkia tai lihapiirakkaa. Ja samalla saa juoda paljon mehua.

Yhtenä päivänä leivoimme isin kanssa pullaa. Se oli hauskaa, kaikki sai tehdä omanmallisia pullia. Me tehtiin ainakin ukko, akka, viikset ja kakka.

Niin, mä olen muuten neljävuotias. Äiti sanoi, että saan nyt kertoa tässä. Haluaisin mennä jo uimaan. Toivottavasti pääsen kesällä isoäidin rantaan ja mummin ja papan kanssa mökille.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut