Osa sisäilmasta sairastuneista hyötyi terapiasta

Työterveyslaitos selvitti yhdessä Helsingin yliopiston kanssa, onko terapiasta apua sisäilmasta oireita saaneille. Vesa Moilanen / LEHTIKUVA
STT

STT

Osa sisäilman ympäristötekijöistä oireita saaneista suomalaisista on hyötynyt terapiasta, kertoo Työterveyslaitos. Psykoterapiaryhmään osallistuneista yli 70 prosenttia kokee saaneensa apua ongelmaansa kolmen kuukauden seurannassa, ja puolet kokivat hyötyneensä vielä vuodenkin kuluttua.

Noin joka viides työikäinen nainen ja joka kymmenes työikäinen mies kokee saaneensa oireita työpaikkansa sisäilmasta 12 viime kuukauden aikana, tiedotteessa kerrotaan. Suurin osa oireista on lieviä tai kohtalaisia ja ne menevät ohi, kun sisäympäristön olosuhteet on korjattu kuntoon. Osalla työntekijöistä sisäilmaoireet kuitenkin pitkittyvät, ja heidän elämänlaatunsa sekä työ- ja toimintakykynsä voivat heikentyä merkittävästi.

Tutkimukseen osallistuneilla oli oireita useissa eri tiloissa tai heidän oireensa ovat jatkuneet työpaikan korjauksen, toiseen paikkaan tai etätyöhön siirtämisen jälkeenkin.

– Keskeinen tekijä oli, että oireilu on muutakin kuin tiettyyn työtilaan kohdistuvaa ja että ihmisen oireilu on laajentunut useisiin elinjärjestelmiin, ja oirekuva on muuttunut monimuotoiseksi. Lisäksi oireita oli alkanut esiintyä myös esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, psykologi Sanna Selinheimo Työterveyslaitoksesta kertoo STT:lle.

Tutkimuksessa mukana olleille sisäilma oli aiheuttanut erityisesti hengitysoireita, mutta myös esimerkiksi erilaisia kipuja, vatsaoireita, päänsärkyä ja yleisoireita.

Ensimmäinen vastaavanlainen tutkimus

Työterveyshuollon keinot auttaa sisäilmasta sairastuneita työntekijöitä ovat vakiintumattomia. Siksi Työterveyslaitos ja Helsingin yliopisto selvittivät, olisiko kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai psykoedukaatiosta apua. Psykoedukaatio on opetuksellinen työtapa, jonka tarkoituksena on lisätä oireilevan tai hänen lähipiirinsä ymmärrystä oireista ja niiden hallinnasta.

Kyseessä oli ensimmäinen sisäilman ympäristötekijöihin liittyvien pitkittyvien ja hankalien oireiden hoitokokeilu, jossa mukana oli intensiivinen terapiakuntoutus. Terapia oli yksilöterapiaa, jossa tutkimukseen osallistunut kävi kymmenen kertaa kahdentoista viikon ajan sekä seurantakäynnillä hoitokertojen jälkeen.

Tutkimus tehtiin vuosina 2013–2018. Hanketta rahoittivat Työsuojelurahasto, Kela ja Työterveyslaitos.

Pitkittyneistä oireista kärsivät eivät ole yhtenäinen ryhmä

Tutkimukseen rekrytoitiin pääkaupunkiseudun työterveyshuolloista 52 työikäistä miestä ja naista, joista osa kävi terapiassa, osa sai psykoedukaatiota ja osa jatkoi käyntejään työterveyshuollossa normaalisti.

Vähäisen osallistujamäärän takia tutkimuksen tilastollinen voima ei ole vahva. Kuitenkin psykoterapiaryhmään osallistuneista yli 70 prosenttia raportoi saaneensa apua ongelmaan, mutta psykoedukaatioon osallistuneista vain noin kolmannes kolmen kuukauden seurannassa.

Selinheimo sanoo, että koska vain osa osallistujista hyötyi kuntoutuksesta, tarvitaan lisää tietoa siitä, mikä vaikuttaa kuntoutuksen soveltuvuuteen erilaisissa tilanteissa.

Hänen mukaansa pitkittyneitä ja hankalia oireita kokevat eivät ole yksi yhtenäinen ryhmä, jolle auttavat samat ratkaisut. Tutkimus osoitti, että pitkittyneesti oireilevat ovat myös terveydenhuoltopalvelujen suurkuluttajia, mutta tuen ja kuntoutuksen keinot eivät välttämättä ole kohdentuneet oikein.

Monet voivat todella huonosti

Tutkittavien tilanteet ovat hyvin erilaisia, ja he edustavat erilaisia elämäntilanteita, Selinheimo sanoo STT:lle. Tutkimuksessa havaittiin myös, että oireilevien elämänlaatu on keskimääräistä huonompi. Toisilla on esimerkiksi vakavia jaksamisen ongelmia. Kaiken kaikkiaan monet voivat todella huonosti ja tarvitsevat akuutisti apua.

– Kyllähän tästä seuraa se kysymys, että voiko niin sanotusti samaa lääkettä antaa kaikille. Nyt tarvittaisiinkin fokusta siinä, että mitä kuntoutusta tarjotaan kenellekin ja miten toimenpiteet kohdennetaan. Tämän hetken mielenkiintoisin ja haastavin kysymys onkin se, mihin laitetaan voimavaroja. Vaikka olisi hyväkin terapia, mutta jos se ikään kuin kohdennetaan väärin, pieleenhän se menee, Selinheimo toteaa.

Hänen mukaansa jatkossa pyritäänkin selvittämään, miten yksilöllisesti voisi saada eniten hyötyä erilaisista kuntoutusmuodoista ja toimintamalleista sekä lisäämään oireilevien tietoisuutta siitä, miten hänen tulee tilanteessaan toimia.

Selinheimo muistuttaa kuitenkin, että myös työterveyshuolto ja työpaikat ovat tehneet paljon oireilevien eteen.

– Ei voida siis ihan sanoa, että työterveyshuollot ja työpaikat ovat keinottomia. On esimerkiksi vaihdettu työpisteitä ja työaikoja, korjattu ilmastointia ja annettu mahdollisuus etätyöhön, mutta nämä toimet eivät ole ratkaisseet ongelmaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.