Kuolema kulkee Finlandia-hiihtäjän kannoilla

Ilkka Kuosmanen

Hyvä lukija, aion nyt paljastaa merkityksellisen elämän salaisuuden. Olen ollut itse asian äärellä oikeastaan jo vuodesta 2008.

Näiden 11 vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista. Olen ollut esimerkiksi isähahmona neljälle lapselle. Olen muuttanut kerran, maksanut tasaisesti asuntolainaa, tehnyt aika paljon polttopuita ja kulttuurijuttuja lehteen sekä viljellyt kaksi kertaa ruista. Nämä kaikki asiat ovat olleet omalla tavallaan merkityksellisiä.

Sittenkin ne jäävät toisarvoisiksi verrattuna siihen, että saavutan kohta tavoitteista suurimman eli hiihtoneuvoksen arvonimen. Sen saa suoritettuaan Finlandia-hiihdon pitkän matkan 15 kertaa.

Kieltämättä hieman hätkähdin, kun kuulin Finlandia-hiihdon kaavailevan kuningasmatkansa kasvattamista 50 kilometristä 65:een. Koska olen viime vuosina laiskistunut, en ole lainkaan varma, jaksaisinko hiihtää noin pitkää pätkää. Finlandia-hiihdon reittiin on vieläpä tarkoitus ottaa uudelleen mukaan mystiset ”Uskilan nousut” Hollolassa. Ne ovat itselleni tuntemattomia seutuja, mutta kai niissä jotain kieroa taikaa on oltava, kun kerran hiihdon tiedotuksessa niistä erikseen mainitaan.

Tuli siis kiire tarkistaa Finlandian tulosarkistosta, montako suoritusta hiihtoneuvoksen tittelistä vielä uupuu. Matikkapäätäni sotkee jonkin verran se, että kun lapset vielä olivat pieniä, olin sen verran rauhaton ja muutenkin sekaisin, että suksin Finlandian joinakin vuosina sekä perinteisellä että vapaalla tyylillä.

Helpotuksekseni sain huomata, että 15 pitkää matkaa tuli täyteen jo viime talvena. Minun ja hiihtoneuvoksen tittelin välissä seisoo enää pieni muotoseikka. Joinakin vuosina lumitilanne on ollut niin surkea, että pitkä matka on lyhennetty lähes puoleen. Nähtäväksi jää, tulkitseeko hiihtoneuvostittelitoimikunta lyhennetyn pitkän pitkäksi vai lyhyeksi.

Hiihtoneuvoksen arvonimeen ei tiettävästi kuulu rahallista korvausta. Kaikki neuvokset saavat kuitenkin värikkään pinssin, kullatun plakaatin ja diplomin arvokkaassa kahviseremoniassa. Kyllä kelpaa. Mutta mikä sitten eteen?

Tämän virstanpylvään saavutettuani putoan eräänlaiseen kannustinloukkuun, sillä ikineuvoksen arvonimeä minun on mahdotonta saavuttaa. Se on varattu niille, jotka ovat hiihtäneet kaikki Finlandiat vuodesta 1974 alkaen.

Ikineuvoksen titteli on yhtä aikaa kunnia ja taakka. Kirjailija Juha Itkonen, ikineuvoksen poika, sivuaa asiaa kirjeromaanissaan , jossa hän käsittelee Kjell Westön kanssa monia muitakin kulttuurikysymyksiä. Itkosella on ollut jo pitkään tapana hiihtää Finlandia isänsä kanssa. Itkosen mukaan hänen isänsä hiihtämistä ruokkii kuitenkin nykyisin enemmän ikineuvoksen asemaan liittyvä suorittamisen pakko kuin hiihtämisen riemu. Jos hiihto jää väliin, tittelin menettää.

Koska joitakin päämääriä on elämässä kuitenkin hyvä olla, aion itse ottaa tavoitteeksi yksinkertaisesti hengissä pysymisen. Tuoreimpien terveystutkimusten mukaan ( 12.12.) jo yksi noin tunnin lenkki viikossa vähentää kuoleman todennäköisyyttä tarkalleen 27 prosenttia. Eri asia tietysti on, hiihtääkö noutaja nopeammin niissä Uskilan nousuissa.

Finlandia-hiihto vastaa toimittaja Kuosmaselle

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.