Mikael Saari kokeili hortoilua ja harmittelee, ettei kiireisessä lapsiperhearjessa ole enempää aikaa laittaa ruokaa

Silja Puttonen

Näyttelijä-laulaja Mikael Saari on pihallaan Lahden Metsä-Hennalassa työntouhussa perkaamassa omakotitalonsa yläkerran remonttijätekasaa. Tänään hänelle on kuitenkin järjestetty muuta ohjelmaa. pyysi häntä testaamaan, miten helppo on elävän kulttuuriperinnön kohteeksikin Suomessa nimetty hortoilu.

Trendikäs hortoilu eli villivihannesten kerääminen on ollut 2000-luvun alussa eniten kasvanut metsäharrastus. Elävän kulttuuriperinnön luettelossa hehkutetaan, että Suomi on hortoilun mekka, sillä kasvusesonki on pitkä, maasto helppokulkuista ja jokamiehenoikeudet mahdollistavat keräilyn.

Saarella ei ole hortoilusta aiempaa kokemusta, mutta lähdetään reippaasti matkaan. Tarkoitus olisi löytää nokkosia helpon kuuloista sipsireseptiä varten.

– Katso, tuossa olisi heti nokkosia! Saari huomaa heti ensimmäisessä risteyksessä.

Mikael Saari katsoo, että täältä nokkoset olisi hyvä kitkeä, etteivät lapset polta itseään niihin. Aku Isotalo

Harmi vain, paikka on vääränlainen. Martoilta saaduissa ohjeissa sanotaan, ettei villivihanneksia kannata kerätä alle 50 metrin päässä tiestä tai asunnoista.

Jatketaan matkaa läheiselle ulkoilureitille, joka kulkee peltojen ja metsän keskellä. Siellä ainakin on lupaavia ojia, joiden varsilta nokkosia luulisi löytyvän.

Vaikka hortoilu ei ole Saarelle tuttua. Oman puutarhan antimia on tullut hyödynnettyä.

– Meillä on noita omia marjapuskia, ja omenoista on tehty hilloa. Mökiltä löytyy vadelmia ja metsämansikoita, hän luettelee.

Nokkosia Saari ei ole ainakaan usein maistanut.

– Voi olla, että olen joskus syönyt nokkoskeittoa, hän miettii.

Lapsista tulee fiksumpia

Nokkosten käsittely oli helppoa hanskojen kanssa. Aku Isotalo

Nokkoset ovat melko matalia, ja niiden bongaaminen osoittautuu yllättävän vaikeaksi. Tutkimme pientareiden kasveja.

– Eivät nämä ole nokkosia, vaikka ne vähän näyttävät, Saari joutuu toteamaan.

Kasvien tunteminen ei kaupunkilaisille ole aina helppoa.

– Minä en ole itse ikinä osannut, mutta jospa lapset olisivat nyt sitten fiksumpia.

– Minähän olen ennen lapsia asunut tuossa keskustassa ja juonut viinaa. Nyt on ihanaa tutkia luontoa lasten kanssa, Saari nauraa.

Roskien keräilyä samalla

Saari odottaa kesää innolla. Vapaa-aikaa on enemmän kuin ennen, sillä näytelmän esitykset alkoivat aiemmin kuin edellisvuosina. Saari esiintyy vielä alkukesän UIT:n näytelmässä , ja kesäloma alkaa juhannuksena.

– Aiemmin olen ollut parhaan kesän sisätiloissa koko päivän huoneessa, jossa jostain reiästä vähän paistaa aurinko, hän kuvailee.

Onko pelto liian lähellä? Nokkoset ovat voineet imeä liikaa ravinteita. Aku Isotalo

Tänä kesänä suunnitelmissa on joitakin musiikkikeikkoja lukuun ottamatta olla kotona ja leikkiä kolmen lapsen kanssa.

Nokkosia ei vieläkään löydy, mutta Saari pysähtyy poimimaan maahan heitetyn keksipakkauksen näköisen muovin. Jos hortoilun tarkoituksena on ruoan keräämisen lisäksi ulkoilu, saman asian ajaa myös roskien keruu, jota Saari kertoo harrastavansa lasten kanssa.

– Hanskat käteen ja roskapussi mukana on lähdetty ulos sillä idealla, että kerätään roskia.

– Eipä täälläkään enää paljon niitä roskia ole, Saari havainnoi.

Mustikanvarpuja on maa vihreänään, mutta marjoja Saari ei ole päässyt näkemään.

– Koskaan ei löydä mitään, kun kaikki on jo viety.

Lapsille kivuliaita kasveja

Testi: toiselle puolelle peltiä margariinin ja oliiviöljyn sekoitusta, toiselle pelkkää oliiviöljyä. Aku Isotalo

Saari on oikeastaan iloinen, kun nokkosia ei löydy.

– Tavallaan on hauskaa, kun niitä ei kauheasti ole. Se on lapsille niin kivuliasta.

Entä mitäköhän 7- ja 3-vuotiaat lapset mahtaisivat pitää nokkosruuista, jos sellaisia heille tarjoaisi? Saari arvelee, että he ainakin maistaisivat. Nuorin kolmikuinen poika juo vielä maitoa.

Saari harmittelee, ettei hektisessä lapsiperhearjessa ole enemmän aikaa laittaa ruokaa tai kokeilla uusia ruokalajeja.

– Todellisuudessa on aina niin helvetillinen kiire, että hakee aina sitä mitä ennenkin.

Hanskoja tarvitaan

Sitten tärppää.

– Tuolla on pieni tuppo, ja tuolla!

Saari lähtee ojan poikki hakemaan ensimmäistä nokkosta. Mutta vielä pitää pohtia, onko pelto liian lähellä. Lannoitteet ovat voineet tuoda nokkosiinkin liikaa ravinteita.

Koska tarjonta on ollut rajallista, päätämme, että kasvit saavat kelvata. Ne ovat aika hyvän korkuisiakin. Ohjeiden mukaan ihannekorkeus on 5–15 senttiä.

– Nämä ovat nuoria ja vetreitä, Saari toteaa.

Ilman suojaa niiden luo ei kuitenkaan ole asiaa.

– Au! Heitä mulle ne hanskat.

Kun silmä tottuu, nokkosia alkaa huomata lisääkin. Matalina ne eivät vain erotu kovin hyvin muista kasveista.

– Erittäin hyvä huomio, että nämä ovat tässä. Osaan varoittaa lapsia, Saari sanoo.

Oliiviöljyä päälle

Sipseistä ei tullut aivan ruskeita, mutta rapeita kuitenkin. Aku Isotalo

Palataan saaliin kanssa puutarhapöydän ääreen. Saari huuhtelee nokkoset ja kuivaa ne keittiöpyyhkeen sisässä. Hanskat kädessä on helppo leikata lehdet saksilla uunipellille.

– Tuo on huono, tuokin on huono, Saari jättää osan lehdistä sivuun ja asettelee niitä saksien kärjillä uunipellille.

– Ei tämä nyt kyllä kovin vaikeaa ole. Tällä kelillä on aika luksusta tehdä tällaista ulkona. Lasten kanssa olisi kiva tehdä kaikkea tällaista nysväämistä.

Nokkoset hupenevat yllättävän nopeasti. Uunipelti tulee juuri ja juuri täyteen lehtiä.

Sitten on oliiviöljyn vuoro. Saari kääntelee lehtiä kuppimainen puoli ylöspäin, että öljy pysyisi paremmin.

Hän päättää tehdä kokeen. Toiseen puoleen peltiä laitetaan ohjeen mukaisesti oliiviöljyä, mutta toiseen margariinin ja öljyn sekoitusta. Ronskia pirskottelua, ja lopuksi päälle sormisuolaa. Helppoa ja nopeaa.

– Se on vähän niin kuin italialaisessa keittiössä, että laitetaan vähän tuonne ja noin. Olisi voinut laittaa pippuriakin.

Suolaa ja rasvaa

Paistoaika on vain 5–6 minuuttia, joten kelloa pitää vahtia tarkkaan. Ohjeen mukaan lehdistä pitäisi tulla oliivinruskeita.

– Ruskeita näistä ei saa tekemälläkään, Saari toteaa peltiä silmäillen.

Mutta rapeita lehdet ovat. Maistetaan.

– Sanotaanko, että nämä maistuvat suolalle ja rasvalle, Saari toteaa.

No, sipsejähän niiden kuuluikin olla. Suolan määrää ei ohjeessa kerrottu, joten sitä saattoi mennä reilunlaisesti, eikä öljyäkään säästelty. Sekä oliiviöljyiset että margariinia sisältävä sipsit ovat hyviä.

– Tällä perusteella en tietäisi, miltä nokkonen maistuu. Jos oikein lähtee kuvittelemaan, nämä polttavat nielua. Eivät jää polttamaan, mutta vähän kutittelevat mennessään, Saari analysoi.

Miltä hortoilu nyt sitten vaikuttaa?

– Tämä on tosi hauska juttu. Juuri tällaista voisi tehdä lasten kanssa.

Mikael Saari tutkii, löytyisikö ruohikon joukosta vielä lisää aineksia sipseihin. Aku Isotalo

Hortoilu

Kasveja salaatteihin ja piirakoihin

Luonnosta kerättäviä syötäviä villivihanneksia ovat esimerkiksi voikukka, vuohenputki, kuusenkerkkä, maitohorsma, ketunleipä, kallioimarre, piharatamo ja poimulehti.Niitä voi käyttää esimerkiksi salaateissa, levitteissä, piirakoissa, keitoissa, juomien mausteena ja jälkiruuissa.Jokamiehenoikeudella voi kerätä omaan käyttöön ruohovartisia kasveja ilman apuvälineitä.Yrttejä ei saa kerätä luonnonsuojelualueilta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Etusivulla nyt

  1. Ostarilla: Lottovoitto tuli Tonttilaan ja Punahilkka veti väkeä keskustasta asti – näin lukijat muistelevat ostarin tapahtumia
  2. Moni leski suree rahapulan keskellä – Marice, 48, joutui säästökuurille puolison kuoleman jälkeen: "Äitini lainasi rahaa hautajaisiin"
  3. Myrsky katkoi sähköjä Päijät-Hämeessä sunnuntaina
  4. Politiikka, päihteet ja seksi johtivat soittokieltoihin – rajoitusten aika päättyi Yleisradiossa 1970-luvun alussa
  5. Orimattilalainen Outi Kyöstilä on kertonut avoimesti lihavuusleikkauksestaan – "Ilo ja energia ovat palanneet elämääni", sanoo 48 kiloa kevyempi Kyöstilä
  6. Ostarilla: Asuntoja myydään Lahden Tonttilassa pitkään, sillä pyyntihinnat ovat korkeita – mistään muotialueesta kun ei ole kyse
  7. Peltiä ruttuun, Päijät-Hämeen teillä kolaroitiin
  8. Ostarilla: Kauppa meni, parturit ja baarit jäivät – Tonttilan asukkaille ostari on kulttuurin kehto ja olohuone
  9. Näppis: Mitä yhteistä Gigantilla, XXL:llä, Powerilla ja Bauhausilla? Taitaa vain työntekijä maksaa veroa Suomeen. Ei paljoo taida yhteisöveroa maksella tähän maahan. Suosikaa kotimaista!
  10. Hollolan valtuusto päättää Paimelan, Hälvälän ja Tiilikankaan koulujen kohtalosta tänään – päätöksestä tulossa äärimmäisen tiukka
  11. Lukijalta: Lahti Energiaa myydään vaikka väkisin
  12. Kirkonkylän koulun purkua harkitaan Heinolassa, uusi koulu voi olla uudisrakennus tai moduuli
  13. Salppurin perinteinen hiihtokoitos loi haasteen – "Rankka reitti, mutta on kiva hiihtää samoja latuja kuin maailman huiput"
  14. "Vaihtoehdot olivat aseelliset ryöstöt tai luontoala" – Varuskunnan lakkautus vei yliluutnantti Mikko Kettuselta, 40, kutsumustyön, mutta nyt metsä elättää sissin jälleen
  15. Hanna Myyrän Esalainen: Työntekijältä ei saa kysyä syntymäpäivälahjatoivetta, ja muita järjettömiä sääntöjä

Näytä lisää

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.