Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Arkisto

94-vuotias viherpeukalo perehtyi kasvimaan saloihin jo lapsena

Pirteä 94-vuotias Marjatta Rekola vaalii puutarhaansa, jossa erilaiset kukkaset kasvavat vapaasti toistensa lomassa. Kuva: Kuva: Janne Laakkonen

Ilman kukkiahan elämästä ei tulisi mitään. Pidän kaikenlaisista kukista, eri väriset saavat pihassani kasvaa vapaasti sulassa sovussa, sanoo lahtelainen 94-vuotias Marjatta Rekola paritalopuutarhassaan.

Ilman kukkiahan elämästä ei tulisi mitään. Pidän kaikenlaisista kukista, eri väriset saavat pihassani kasvaa vapaasti sulassa sovussa, sanoo lahtelainen 94-vuotias Marjatta Rekola paritalopuutarhassaan.

Rekola on kotoisin Orimattilasta monilapsisesta perheestä.

- Olen pikkutytöstä asti ollut kasvimaalla. Isä oli puutarhuri. Siskon kanssa jälkeenpäin naurettiin, että lapsena itkettiin ja kitkettiin. Vaikka ei isä mikään ankara ollut.

Isä istutti joka lapselle oman omenapuun.

- Pihani "sävstäholma" on peräisin lapsuuteni nimikko-omenapuusta, Rekola kertoo.

Nuorena Marjatta Rekola lähti sisarensa perässä Ruotsiin, ensin puutarhuriksi ja sen jälkeen isoon kartanoon kokkaamaan ja kodinhoitajaksi.

- Vaikka en ollut koulussa lukenut ruotsia, opin sen siellä viiden vuoden aikana. Muistan vieläkin, kun höpisin itsekseni kellariin mennessäni "morötter, rödbetor, kålrot". Palasin Suomeen 1943 sodan aikana, miehen perässä, kuinkas muuten.

Pariskunta oli tutustunut Lahdessa jo ennen Marjatan Ruotsiin muuttoa. Lapsia syntyi kolme.

- Mieheni kuoltua myin omakotitalomme ja ostin tämän paritalon puolikkaan. Muutin tähän poikani kanssa 1987, mutta hän kuoli pari vuotta sen jälkeen.

Talo ja piha olivat vasta rakennetut Rekolan muuttaessa.

- Pihassa ei ollut muuta kuin nurmikko, mänty ja pihlaja. Siitä se lähti, mitään erityistä suunnitelmaa minulla ei ollut.

Ensimmäiseksi istutettiin aronia-aita ja takapihalle viinimarjapensaat. Niistä Rekola saa edelleen mehut ja c-vitamiinit talven tarpeiksi. Karviaisia ja vadelmiakin puutarhassa kasvaa.

- Tällä tontilla on hyvä pohjamaa, yhtään ei ole tarvinnut multaa perennoille lisätä. Komposti minulla on pihan nurkalla. Kaikki kasvaa hyvin, vaikka vävylläni on tapana käydä parturoimassa istutuksia reilusti. Siitä ne yltyvät vaan.

Joka kolkka on kasvillisuuden täyttämä. Kukkia riittää toukokuusta syksyyn asti. Nurmikkoakin välistä pilkistää, sen leikkaamisen hoitavat naapurit.

Rekola kiittelee avuliasta naapurustoaan "suojeluksesta". Hänen toinen tyttärensä asuu Floridassa ja toinenkin Haminassa asti.

Kovin paljon apua 94-vuotias ei vieläkään tarvitse muuhun kuin siivoukseen.

- Pääsen kauppaan taksilla tai sukulaisen kyydissä, teen ruokani itse, hoidan puutarhakasvit, kerään marjat ja mehustan ne. Teen vielä käsitöitä, ja ristikoiden täyttäminen on mieliharrastukseni. Yksikään päiväni ei ole sellainen, että miettisin, mitähän tässä tekisi.

Kesäkukista kukassa ovat kesäpäivähatut, pelargonit, begoniat, petuniat, verenpisarat, orvokit, lobeliat, ahkeraliisat ja korkeat samettiruusut. Seinustalla korkealle kohoavat laventelinväriset hajuherneet, joiden tuoksu tuo mieleen vanhat pihat.

Rekola on saanut ruusubegonian säilymään talven yli, se on kukkinut ahkerasti ikkunalaatikossa koko kesän.

Monivuotisista istutuksista kukkivat loppukesällä syysasterit, leimukukat, kärhöt, mariankellot, malvat, sinisilmät, ruusut. Erityisen ylpeä senioripuutarhuri on komeasta syyshortensiasta, jolla on painavaterttuiset vaaleat kukat.

Aiemmin kukkineista Rekola esittelee valkoisen näsiän ja itsepäisesti leviävän mahonian. Näsiä kukkii ihanasti jo lumen sulettua ja keltakukkainen mahonia alkukesällä. Perusperennoja ovat alkukesän kaunottaret alppiruusut ja pionit.

- Osan kasveista olen ostanut, osan siirtänyt lapsuudenkodin puutarhasta Orimattilasta.

Mystinen alkuperä on neljällä kasvilla.

- Otan syksyisin kukista siemeniä talteen. Niiden joukossa maahan päätyivät näiden kukkimattomien viherkasvien siemenet. En yhtään tiedä, mitä nämä kasvit ovat, Marjatta Rekola esittelee.

Kaksi kukkivaa kasvia on levinnyt pihaan ilmeisesti lintujen tuomista siemenistä; punakukkainen koristetupakka ja keltavaleunikko.

Rekolan suosikki on kukinnoltaan begoniaa muistuttava kookas perenna, jonka varret ovat piikikkäät.

- En tiedä tämän ihanan kukan nimeä. Toin sen kymmenisen vuotta sitten pikku taimena Amerikasta, kun kävin tyttären luona. Suuri kasvi pitää viedä talveksi sisälle, siihen tarvitsen aina apuvoimia.

Satu Vikström
satu.vikstrom@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi