Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Arkisto

Matkailu on perustarpeiden juhlaa

Matkoilla yleensä tuppaa tapahtumaan yllättäviä asioita, jotka eivät juuri silloin naurata. Pienet vastoinkäymiset saavat katastrofaaliset mittasuhteet ja matkaajan sielunrauha on koetuksella. Tuntuu kuin kaikilla reissaajilla olisi sukupuoleen ja ikään katsomatta "se aika kuukaudesta" ja pinna viritettynä kireälle. Usein jälkikäteen on hyvä muistella näitä matkalla tapahtuneita pieniä maailmanloppuja ja terapeuttisesti naureskella niille ystävien parissa. Hyvät lukijat, terapiaistunto kanssanne eräästä matkastani alkakoon.

Kun neljätoista tuntia kestävästä lennosta oli viisi jäljellä, ilmoitti lentohenkilökunta, että koneen kaikki kuusi vessaa ovat epäkunnossa ja näin ollen suljetut. Lentokoneen monitoreista näin koneen olevan keskellä Atlantin valtamerta, joten kovin pikainen välilasku jollekin lentokentälle ei tullut kysymykseen. Paniikki alkoi hitaasti levitä matkustamossa, mutta juomakärryt jatkoivat tasaista rullausta koneen käytävillä. Alavatsan paine sai jo sellaiset mittasuhteet, että mitä mielikuvituksellisimpia suunnitelmia rakon tyhjentämiseen vilisi diaesityksenä mielessäni. Jokainen ilmakuoppa hölskytteli reilua kolmeasataa piripintaan viritettyä matkustajaa. Neljän tunnin inkvisition jälkeen teimme ylimääräisen välilaskun pienelle Karibianmeren saarelle. Aiheutimme sen viemäriverkostolle ylikuormituksen, jonka paikalliset lokapojat muistavat varmasti ikuisesti.

Hotelliin päästyäni ensimmäinen asia jonka tein, oli vessa-asia. Ja kas kummaa, pönttö meni tukkoon ja alkoi lainehtia yli. Vitsit vähissä marssin respaan ja yritin selittää vain espanjaa puhuvalle henkilökunnalle mikä oli hätänä. Espanjaa osaamattomana turvauduin mimiikan keinoihin ja esitin heille ruumiinkielellä täyden repertuaarin wc-pöntön tukkeutumisesta. Vain tuoksu puuttui.

Tein katamaraanipurjehduksen läheiselle paratiisisaarelle. Lahdenpoukamaan päästyämme meidän piti kahlata tavarat pään päällä valkoiselle hiekkarannalle. Laskeuduin turkoosiin mereen. Pian koin polttavaa kipua jaloissani ja katsoin veteen. Siellä lillui kymmeniä punaisia meduusoja, joiden lonkerot olivat sotkeutuneet jalkoihini. Ärräpäitä päästellen ryntäsin rantaan kivusta kiljuen. Nopeasti ympärilläni oli lauma rannalla palloa pelanneita pikkupoikia, jotka laskivat uimahousunsa alas ja pissivät hymyillen jaloilleni. Hämmästyen tunsin kivun häviävän. Pojat nostivat housunsa ja peukkunsa ylös ja jatkoivat peliään. Seisoin typertyneenä häikäisevän kauniilla hiekkarannalla eväskassit käsissä ja kuset kintuilla. Matkailu avartaa.

Oskari Katajisto

Kirjoittaja on näyttelijä, joka vietti nuoruutensa Lahdessa.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi