Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Arkisto

Kevät tuo paikalliset aiheet näyttämöille

Teatteri hakee nyt voimaa omasta lähiympäristöstään

ESS-Ilkka Kuosmanen

Sitä mukaa kun raja-aidat kaatuvat ja maailma muuttuu entistä globaalimmaksi, näyttää uusi draama kulkevan tyystin toiseen suuntaan. Suurimmista laitosteattereista jokaisen ohjelmistossa on tänä keväänä ainakin yksi näytelmä, joka pyrkii tuomaan esiin juuri kyseisen paikkakunnan omia erikoispiirteitä.

Lahdessa tuo näytelmä on Pirkko Saision Omat koirat, joka kuvaa sotienjälkeistä elämää Päijät-Hämeessä. Kari Heiskanen sovittaa ja ohjaa Helsingin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle puolestaan Kjell Westön menestysromaanin Missä kuljimme kerran, joka peilailee Helsingin historiaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Paikallisuus on tänä keväänä pop myös Tampereella ja Turussa. Tampereen Teatteri tuo helmikuussa ensi-iltaan Tomi Salmelan ja Hannå Eskolan musiikkinäytelmän Pumpulitaivas, joka perustaa suuria tunteita tihkuvan tarinansa Tampereen historiaan tehdaskaupunkina. Turun kaupunginteatterin paikallissatsaus on Riku Korhosen Kahden ja yhden yön tarinoita, joka kertoo tavallisen turkulaislähiön arjesta tässä ajassa.

Tehdäänpä rohkea tulkinta. Maailman asiat ovat ajautuneet nyt siihen jamaan, että käsitys paikallisesta identiteetistä on suomalaisilta hukkumassa. Ollaan tilanteessa jossa tamperelainen ei tunne tamperelaista eroon turkulaisesta, vaikka molemmat seisoisivat keskellä Tammelan toria.

Siinä saattaa syntyä teatterille mustamakkaran mentävä markkinarako - toisin sanoen kotimainen draama näyttää ottaneen tehtäväkseen määritellä suomalaiset heimot uudelleen. Olisikohan näin?

Oma napa on lähinnä

-Joo, voi siinä ollakin jotain perää, myöntelee näytelmäkirjailija Miko Kivinen, jonka kirjoittama Koko perhe maitohapoilla poistui juuri Lahden kaupunginteatterin ohjelmistosta.

Kivisen uusi näytelmä, Napa-alue, saa kantaesityksensä Kuopion kaupunginteatterissa tammikuun lopulla. Kivisen mukaan se ei sijoitu erityisen selvästi millekään paikkakunnalle, mutta teatterin markkinointi korostaa nettisivuillaan, että draaman raamina on "Kuopion kokoinen kaupunki".

-Sellaista paikallisuustrendiä on kieltämättä ollut hieman näkyvissä. Myös Koko perhe maitohapoilla sovitettiin työryhmän kanssa Lahteen sijoittuvaksi, vaikka se ei alun perin sijoittunut oikein minnekään, Kivinen muistaa.

Kivinen arvelee, että paikallisnäytelmien buumi kertoo yhteiskunnan henkisestä ilmastonmuutoksesta.

Kun tuntuu, että ihmiset eivät voi enää vaikuttaa maailman asioihin, tuntuu lohdulliselta nähdä oman lähiympäristön muutoksiin pureutuvia näytelmiä.

-Vaikealta tuntuisi lähteä kirjoittamaan vaikkapa Amerikkaan sijoittuvaa tarinaa. Omasta kokemuspiiristä sen pitää lähteä, Kivinen puntaroi.

1970-luvulla oli enemmän

Teatterin tiedotuskeskuksen tiedottaja Anneli Kurki allekirjoittaa analyysini uuden kotimaisen draaman paikallistumisesta vain osittain.

-Tiedä nyt sitten onko paikallisuutta teattereissa tänä keväänä mitenkään enemmän kuin normaalistikaan, Kurki toppuuttelee.

Sen Kurki toki myöntää, että paikallisuudelle on aina oma kysyntänsä teattereissa, mutta muistelee nurkkakuntaisten aiheiden tunkeneen teatteriin paljon nykyistä voimakkaammin esimerkiksi 1970-luvulla.

-Silloin tuntui, että jokaisen kaupungin historia tuli kertaalleen laulettua läpi teatterin lavalla, olipa se sitten maineikasta tai ei, Kurki sanoo.

Toisaalta Kurki on valmis sijoittamaan myös viime vuosina teatterien suosioon nousseet "suurmiesaiheet" paikalliskategoriaan -nehän ovat tavallaan osa suomalaisten yhteistä henkistä perintöä.

-Ja onhan se niinkin, että mitä kauemmas Eurooppaan pääkaupunkimme siirtyy, niin sitä enemmän ihmisiä kiinnostavat omasta lähiympäristöstä otetut aiheet.

Tuttuudella on teatterissa aina oma vetovoimansa, Kurki myöntelee.

Paikallinen ei kierrä

Paikallislähtöinen aihe voi olla näytelmäkirjailijalle myös pienoinen ansa. Jos näytelmä keskittyy penkomaan kovin tarkasti jonkin tietyn paikkakunnan asioita, saattaa sen myyminen muille teattereille osoittautua mahdottomaksi.

-Nykyisinhän tätä ongelmaa ei juuri ole, kotimaisten kirjailijoiden uudet tekstit kiertävät varsin hyvin. Esimerkiksi Anna Krogeruksen Rakkaudesta minuun tulee tammikuussa Kouvolaan ja Laura Ruohosen Yksinen helmikuussa Lahteen, Kurki huomauttaa.

Ilkka Kuosmanen
ilkka.kuosmanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Paikallismediat

Lue seuraavaksi