Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän hallitus todisti paineensietokykynsä päättäessään maanantaina keskittää palveluja tavalla, jonka se tiesi varmasti nostattavan vastalauseita eritoten maakunnan reuna-alueilla. Tyytymättömyyttä on ilmassa myös Lahdessa, josta hallitus sulkee kaikki lähiklinikat.
Niin sanottuja laajoja sote-keskuksia on jatkossa vain Lahdessa, entisessä Nastolassa, Hollolan Salpakankaalla, Asikkalassa ja Orimattilassa. Muissa yhtymän kunnissa Hollolan Vesikansa mukaan lukien joudutaan tyytymään varustelutasoltaan vaatimattomampiin perustason sote-keskuksiin.
Lahtikaan ei täysin välty leikkurilta. Ahtialan ja Launeen lähiklinikoiden toiminnot keskitetään kaupunginsairaalan pääterveysasemalle, johon myös keskustan lähiklinikka yhdistetään. Tältä osin aikataulu on yhä avoin, sillä ratkaistavana on runsaasti muun muassa julkiseen liikenteeseen ja pysäköintiin liittyviä kysymyksiä. Ne askarruttavat ymmärrettävästi pääterveysaseman nykyistä ja tulevaa asiakaskuntaa.
Näihin kysymyksiin kuten myös muihin palveluverkon yksityiskohtiin luvataan paneutua erikseen perustettavassa organisaatiossa, joka ryhtyy pikimmiten työstämään hallituksen nyt hyväksymää suunnitelmaa eteenpäin. Olennaisinta on varmistaa, ettei yksikään päijäthämäläinen jää ilman tarvitsemaansa apua nyt tehtävien muutosten seurauksena. Jos tässä onnistutaan ja vieläpä siten, että yhä useampi potilas hoidetaan jatkossa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vaikutukset voivat kohota merkittäviksi.
Jatkovalmistelussa olisi luontevaa paneutua myös kysymykseen siitä, tulisiko kuntien sote-kiinteistöt siirtää hyvinvointiyhtymän omistukseen. Tätä tarvetta on viime päivinä tuonut esille yhtymän suurin maksaja Lahti sillä loogisella perusteella, että yhtymä vastaa nykyään käytännössä kaikista näissä kiinteistöissä tarjottavista palveluista.
Kipeillä mutta tarpeellisilla päätöksillään yhtymän hallitus osoitti poliittista rohkeutta, sillä ratkaisut ovat tuskin omiaan lisäämään kansansuosiota ainakaan lyhyellä tähtäimellä. Samalla hallitus todisti kykenevänsä tarkastelemaan vastuullaan olevia palveluja maakunnallisesti, yli ahtaiden kuntarajojen, mitä yhtymän toimiva johto on poliittisilta päättäjiltä viime aikoina toistuvasti edellyttänyt.
Maakunnallisen ajattelun soisi leviävän yhtymästä yhä laajemmalle, kuntienkin hallintoon. Yhdessä poliittisen uskalluksen kanssa se on välttämätöntä myös jatkossa, kun yhtymää yritetään yhteisvoimin nostaa jaloilleen suosta, jonne se aiemman neuvottomuuden seurauksena on vajonnut.
