Raskaat yt-neuvottelut vastikään käynyt Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä on ottamassa seuraavan harppauksen järjestääkseen palvelunsa tavalla, joka vastaa omissa talousvaikeuksissaan tuskailevien omistajakuntien kanto­kykyä tyydyttäen silti asiakaskunnan kasvavat tarpeet ikääntyvässä maakunnassa.

Yhtymän johto julkisti tiistaina muutosohjelmaksi nimeämänsä monivuotisen suunnitelman. Sen tarkoituksena on konsulttikielestä tutuksi tulleen tuottavuusloikan avulla jarruttaa kulujen kasvua jopa kymmenillä miljoonilla euroilla verrattuna ennustettuun ja myös nykyiseen kasvu-uraan.

Yt-neuvotteluilla haettiin toimia, joiden avulla yhtymän raskaasti alijäämäistä taloutta tasapainotetaan noin 15 miljoonalla eurolla. Keskeisiksi keinoiksi valikoituivat henkilöstön vähentäminen ja lomautukset.

Jo yt-neuvottelujen alkaessa tiedettiin, että kyse oli vasta alku­soitosta. Taloudelliset ja myös toiminnalliset ongelmat on yhtymän lyhyen historian aikana päästetty kasvamaan niin valtaviksi, että niiden korjaamiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin ensiapua. Tähän tarpeeseen pyritään nyt vastaamaan muutosohjelmalla, joka etenee yhtymän hallituksen päätettäväksi jo ensi viikolla.

Muutosohjelmassa on asetettu tavoitteeksi parantaa johtamista ja saattaa yhteistyö yhtymän ja kuntien kesken toimivammaksi. Yhtymän palvelurakenteesta halutaan tasapainoisempi ja kustannustehokkaampi, ja samaan pyritään myös palvelujen tuottamisessa.

Nämä toimet ovat paitsi oikeansuuntaisia myös välttämättömiä yhtymän kurssin korjaamiseksi ja palveluiden turvaamiseksi. Niihin olisi pitänyt tarttua päättäväisellä otteella jo siinä vaiheessa, kun yhtymä aloitti toimintansa pari vuotta sitten. Näin ei tapahtunut, minkä seurauksena alun perinkin vaativat haasteet ovat vain vaikeutuneet entisestään.

Lähihistoriaa ilmeisen hyvin tuntevana yhtymän tuore toimitusjohtaja Marina Erhola kuuluttaa nyt poliittisilta päättäjiltä poikkeuksellisen vahvaa päätöksentekoa ja maakunnallista ajattelua. Toivomukseen on helppo yhtyä.

Yhtymän edellinen johto hukkasi liian monta kallista vuotta. Siihen ei enää ole varaa. Ja maakunnallista ajattelua päättäjien soisi opettelevan sekä yhtymän puolella että varsinkin omistaja­kunnissa. Niissä suhtaudutaan yhä aivan liian nurkkapatrioottisesti pyrkimyksiin yhtymän toimintojen tehostamiseksi yhteisen edun nimissä.

Erikoissairaanhoidossa kuntarajat on jo ajat sitten jätetty taka-alalle, joten sen ei pitäisi olla mahdotonta myöskään avoterveydenhoidossa ja muissa perustason palveluissa.