Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Lahtea potkaisi pitkästä aikaa ministerionni

Tiistai-iltana varmistui, että Lahti saa oman ministerin 20 vuotta kestäneen odotuksen jälkeen. Sukunimikin on sama kuin edellisellä kerralla, kun toisen kauden demarikansanedustaja Ville Skinnari seuraa edesmenneen isänsä Joukon jalanjälkiä Antti Rinteen (sd.) hallitukseen, sen ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeriksi.

Jouko Skinnari työskenteli Paavo Lipposen (sd.) hallituksessa toisena valtiovarainministerinä 1997–99. Kyse oli siis vain puolen vaalikauden mittaisesta pätkäpestistä, jollaisiin on kahdesti joutunut tyytymään myös toistaiseksi viimeisin päijäthämäläinen ministeri, Juha Rehula (kesk.) Hollolasta.

Ville Skinnari sitä vastoin voi elätellä toivoa siitä, että hän saa kantaa salkkuaan koko alkavan vaalikauden ajan. Hänen asemansa SDP:n varapuheenjohtajana ja ennen kaikkea Rinteen pitkäaikaisena luottomiehenä on vahva. Siksi hänen tuskin tarvitsee pelätä salkkunsa puolesta, vaikka Rinne tuntisi tarvetta kierrättää hallitukseensa tuoreita kasvoja kesken kauden.

Ville Skinnarin asema Rinteen pitkäaikaisena luottomiehenä on vahva.

Lahdelle ja Päijät-Hämeelle olisi tärkeää, että Skinnari pysyisi ministerinä yhtä pitkään kuin Rinteen hallitus vallassa. Toki ministerin pitää huolehtia ensisijaisesti koko maan eikä kotikulmiensa edusta. Silti kokemus on opettanut, että alueen ääni kuuluu paljon paremmin päätöksentekijöiden korviin, jos oma mies tai nainen istuu pöydässä, jonka äärellä päätöksiä tehdään.

Lahtea ja Päijät-Hämettä ministerionni on suosinut vain harvoin, minkä johdosta täällä on jääty aivan liian usein muiden jalkoihin valtiovallan jakaessa lisää rahaa ja hyvinvointia maakuntiin. Skinnarikin saa nyt olla tarkkana, kun tuore hallitus ryhtyy ensi töikseen valmistelemaan lisäbudjettia uusien raideyhteyksien valmistelemiseksi. Tässä Lahdella on paljon voitettavaa, mutta pahimmassa tapauksessa vielä enemmän hävittävää.

Ulkomaankauppaministeri kiertää paljon maailmalla. Skinnari toivottavasti ehtii näiltä kiireiltään katsomaan hallituksessa riittävän tehokkaasti myös Päijät-Hämeelle merkityksellisten asioiden perään.

Nurkkapatrioottisesta näkökulmasta hedelmällisempää olisi kenties ollut, jos Skinnarista olisi tullut elinkeino- tai liikenneministeri, kuten etukäteen veikattiin. Lohdullisesti liikenneministeriksi nousee Sanna Marin (sd.), jolle tamperelaisena on pääradan kehittäminen lentoratoineen läheisempi hanke kuin itäradan oikaisu.

Lahdesta olisi ollut tarjolla toinenkin pätevä demari Rinteen hallitukseen. Mika Kari jäi kuitenkin rannalle, eikä vain siksi, ettei puolustusministerin salkku osunut SDP:n kohdalle.

Jos Skinnari on Rinteen luottomiehiä, Kari on kuulunut siihen joukkoon, joka taannoin yritti Eero Heinäluoma takapirunaan nostaa Antti Lindtmanin Rinteen paikalle puheenjohtajaksi. Operaatio epäonnistui, ja seuraukset ovat nyt nähtävillä.

Hallituksessa ei ole yhtään ”heinäluomalaista”. Lindtmankin kieltäytyi ehkä kaukaa viisaasti työministerin tehtävästä, jossa on isommat mahdollisuudet epäonnistua kuin onnistua. Eikä Heinäluomasta tule EU-komissaaria Rinteen luottaessa sinänsä perustellusti Jutta Urpilaiseen, joka pian murtaa yhden viimeisistä lasikatoista miesvaltaisessa politiikassamme.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi