Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Pienikin voi yhtenäisenä voittaa suurta

50 000 ihmistä kokoontui maanantai-iltana Helsinkiin – ei torille vaan Kaisaniemen puistoon – iloitsemaan yhdessä pelaajien ja valmennusjohdon kanssa Suomen jääkiekkomaajoukkueen voittamasta maailmanmestaruudesta

Oman osansa yleisön riemusta sai ansaitusti myös naisten maajoukkue, joka hiljattain omissa MM-kisoissaan joutui kirvelevästi tyytymään hopeamitaleihin ehdittyään hetken jo luulla voittaneensa turnauksen.

Iloista kansallistunnetta pursunnutta tapahtumaa olisi paikan päällä seurannut varmasti vielä suurempikin yleisöjoukko, jos ahtaaseen puistoon vain olisi mahtunut. Melkein toinen mokoma väkeä ottikin osaa tilaisuuteen parveilemalla tapahtumapaikan liepeillä rautatieaseman ympäristössä, monet heistä Leijonien pelipaitaan sonnustautuneena ja siniristilipuin varustautuneina,

Kaikkien muiden leijonien ystävien riemuksi tapahtumaa saattoi seurata myös suorana lähetyksenä tv:stä ja verkosta, minkä ansiosta kokonaisyleisömäärä voitiin laskea miljoonissa. Leijonien ottelutkin keräsivät parhaimmillaan vastaanottimien ääreen kolmatta miljoonaa katsojaa. Moisiin lukuihin ei vanhan yhtenäiskulttuurin sirpaloiduttua ole ylletty kuin korkeintaan Linnan juhlien tv-lähetyksissä.

Kukaan Leijonista ei sooloillut vaan kaikki työskentelivät joukkueensa hyväksi.

Urheilun on aina väitetty yhdistävän kansakuntia. Kultaleijonien valtava suosio vahvistaa, että urheilu ja varsinkin siinä menestyminen yhdistää ja lähentää myös kansalaisia toisiinsa.

Leijonista tuli MM-kisojen edetessä yhteinen nimittäjä, joka houkutteli arjessaan eri leireihin jakautuneet ihmiset ulos omista kuplistaan kannustamaan sankareitaan rinta rinnan toistensa kanssa. Riemun hetkillä kenenkään mieleen tuskin juolahti epäillä vieruskumppaninsa tunteiden aitoutta. Tämän jälkeen luulisi viimeistään olevan selvää, ettei minkään poliittisen liikkeen pidä yrittää omia isänmaallisuutta yksinoikeudekseen.

Kansan rakastumista Leijoniinsa vauhditti tällä kertaa, että joukkueen tie altavastaajasta mestariksi noudatteli uskollisesti klassisten tarinoiden ”ryysyistä rikkauksiin” -käsikirjoitusta.

Etukäteen jopa kaikkien aikojen huonoimmaksi arvioitu ryhmä kasvoi turnauksen edetessä silmissä ja raivasi loppusuoralla tieltään lajin suurvaltojen Ruotsin, Venäjän ja Kanadan NHL-tähdillä kyllästetyt yhdistelmät. Kultainen polku jätti niin vähän jossiteltavaa, että edes kateellisimmat eivät tällä kertaa kehdanneet vähätellä turnauksen arvoa.

Leijonien ensimmäisen maailmanmestaruuden 1995 on jälkikäteen analysoitu peräti vapauttaneen kansakunnan lopullisesti 1990-luvun laman ikeen alta. Jos tämänkertaisen mestaruuden haluaa asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen yhteyteensä, huomiota voi kiinnittää siihen, kuinka hyvin Leijonat pelasivat yhteen. Kukaan ei sooloillut, vaan kaikki paiskivat pyyteettömästi töitä joukkueensa hyväksi.

Tarinan opetus voisi olla, kuinka pienikin kansa voi saavuttaa suurta, jos se ensin sitoutuu yhteiseen tavoitteeseen ja sen jälkeen työskentelee yhtenä joukkueena tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä päättäjätkin voivat ottaa mallia. Ennuste tosin voisi olla parempikin, sillä Leijonien edellisten kultajuhlien jälkimainingeissa 2011 maahan syntyi hallitus, joka osoittautui yhdeksi viime aikojen riitaisimmista.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi