Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Vihapuhe on sananvapauden väärinkäyttöä

Vihapuhetta lienee esiintynyt muodossa jos toisessakin siitä lähtien, kun ihmiset oppivat viestimään toistensa kanssa. Ilmiöksi vihapuhe on kasvanut vasta sosiaalisen median aikakaudella. Some on mahdollistanut sen, että melkeinpä kuka tahansa voi joutua vihapuheen kohteeksi sanottuaan tai tehtyään jotain sellaista, joka ei sovi toisin ajattelevien ahtaaseen maailmankuvaan.

Vihapuhe kumpuaa suvaitsemattomuudesta. Vähemmistöjen edustajien lisäksi sen uhriksi joutuvat usein myös ihmiset, jotka työkseen ottavat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Julkisissa ammateissa on kestettävä kritiikkiä, mieluiten toki rakentavaa. Vihapuheessa on kuitenkin kyse aivan muusta. Pahimmillaan se voi tehdä uhrin elämästä sietämätöntä etenkin, kun siihen sisältyy niin sanottua maalittamista.

Vihapuheen yleistyminen sai kolme ministeriötä asettamaan viime syksynä työryhmän pohtimaan keinoja ilmiön kitkemiseksi. Arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen johtama työryhmä julkisti raporttinsa perjantaina, ja viesti oli kirkas.

Vihapuheesta kärsivät kohteidensa lisäksi koko yhteiskunta ja eritoten sananvapaus. Ongelma on paisunut niin vaaralliseksi, että sen poistamiseksi tarvitaan hallitustason toimia. Muuten voi olla vain ajan kysymys, milloin viha alkaa purkautua myös tekoina eikä vain sanoina.

Naiset näyttävät joutuvan herkemmin kohteeksi kuin miehet.

Työryhmä nosti esille 12 suositusta vihapuheen vastaisen työn tehostamiseksi. Ne ovat paikallaan, sillä Suomen tähänastiset toimet ovat jääneet vähäisiksi, vaikka rasismin tai sukupuoleen kohdistuvan häirinnän kohteeksi joutuminen on meillä keskimääräistä yleisempää.

Jostain syystä naiset näyttävät joutuvan herkemmin vihapuheen kohteeksi kuin miehet. Raiskaus-uhkaukset ovat kauhistuttavan tuttuja naisille, jotka esimerkiksi uskaltavat puolustaa vähemmistöjen oikeuksia. Tämä vastenmielinen piirre on työryhmän mielestä otettava huomioon myös rikoslaissa naisten suojelemiseksi.

Työryhmä pitää tarpeellisena kiristää lainsäädäntöä multakin osin, jotta vihapuhujat saataisiin nykyistä useammin oikeudelliseen vastuuseen ja heidän uhriensa asema turvatummaksi. Nyt moni jättää rikosilmoituksen tekemättä peläten joutuvansa entistä julmemman vihapuheen kohteeksi. Varoittavia esimerkkejä löytyy helposti.

Vihapuheen harjoittajat ja heidän poliittiset suojelijansa vetoavat aina sananvapauteen, kun keskustelu kääntyy tarpeeseen suitsia vihapuhetta. Jotkut ”sananvapauden sankarit” jopa ylpeilevät saamillaan tuomioilla. He kaikki unohtavat, ettei oikeuksia ole ilman velvollisuuksia.

Sananvapauteenkin sisältyy vastuu olla käyttämättä oikeutta väärin. Ja vihapuhe on tosiasiassa sananvapauden väärinkäyttöä. Se rajoittaa ilmeisen tarkoituksellisesti kohteidensa sananvapautta, sillä vaatii poikkeuksellista rohkeutta jatkaa julkista keskustelua tietäen, että sähköposti täyttyy taas uudesta vihapostista.

On ihailtavaa, että meillä on vielä kansalaisia, jotka eivät ole antaneet vihapuheen lannistaa itseään. Määräänsä enempää ei heiltäkään voi vaatia. Siksi tulevan hallituksen on otettava huomioon työryhmän suositukset – unohtamatta kiinnittää vakavaa huomiota niihin seikkoihin yhteiskunnassamme, joista vihapuheet sikiävät.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi