Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Lobbarit on tarpeen rekisteröidä

Hallitusneuvottelut olivat tuskin päässeet kunnolla vauhtiin, kun mukana olevien puolueiden puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen ensimmäisestä tulevaan hallitusohjelmaan kirjattavasta asiasta.

Se on avoimuusrekisteri, jota myös lobbarirekisteriksi kutsutaan. Siitä kaikki voivat halutessaan tarkistaa, keitä ovat ne edunvalvojat, jotka pitävät yhteyttä poliittisiin päättäjiin, ja keiden etuja he työkseen pyrkivät edistämään.

Lobbarirekisteriä ei nostettu neuvotteluissa ensiksi sovittavien asioiden joukkoon pelkästään, jos ollenkaan, painoarvonsa vuoksi. Tuskin näin tehtiin myöskään siksi, että parlamentaarinen työryhmä esitti jo maaliskuussa yksimielisesti muualta tuttua käytäntöä myös meille. Pikaisesti tehtyyn päätökseen puoluejohtajat ajoi nopeasti kasvanut poliittinen ja julkinen paine.

Moni nosti kulmakarvojaan ja äänekkäimmät älähtivät, kun viime viikon lopulla selvisi, millaisen taustan omaavia ihmisiä puolueet ovat valjastaneet neuvottelijoikseen hallitusohjelmaa valmisteleviin työryhmiin.

Olennaista on, missä roolissa edunvalvojat panoksensa antavat.

SDP ja vasemmistoliitto olivat perinteitään kunnioittaen hakeneet neuvotteluapua ammattijärjestöistä. Siihen on jo totuttu. Isompi häly nousi siitä, että neuvotteluryhmissä oli tällä kertaa edustajia myös yksityisistä viestintätoimistoista. Ne ovat samoja firmoja, joiden työntekijöitä myös lobbareiksi kutsutaan.

Uutinen tuntui riemastuttavan sattuneesta syystä erityisesti hallitusneuvottelujen ulkopuolelle jätettyjen puolueiden äänitorvia. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo vaati tiukasti lobbareita ulos Säätytalosta muistuttamalla, että edellinen hallitusohjelma saatiin neljä vuotta sitten kokoon ilman heidän panostaan.

Orpon vaatimuksessa maistuivat happamat pihlajanmarjat. Häntä muistutettiin ystävällisesti siitä, että ei kokoomuskaan ole tarpeen tullen ummistanut korviaan lobbareiden kuiskuttelulta, esimerkiksi surullisen kuuluisaa sote-uudistusta valmisteltaessa. Monet kokoomuslaiset ovat itsekin loikanneet politiikan parista yksityisten viestintätoimistojen palvelukseen.

Silti Orpo ja muut arvostelijat nostivat esille aiheellisen kysymyksen. Vaikka Antti Rinne (sd.) korosti, että kaikki puolueiden nimeämät edustajat edustavat hallitusneuvotteluissa vain ja ainoastaan omaa puoluettaan, tuskin hänkään pystyy takaamaan, että he eivät soita niissä myös palkanmaksajiensa kustantamilla viuluilla.

Edunvalvonta on olennainen osa demokratiaa. Ja on ymmärrettävää, että poliitikot haluavat kuulla asiantuntijoita ennen päätöksentekoa. Useimmiten se on myös tarpeellista. Muuten voi syntyä sutta ja sekundaa.

Asiantuntijoiden kuuleminen on paikallaan myös hallitusohjelmaa koottaessa. Olennaista on, missä roolissa he oman panoksensa antavat: kutsutaanko heidät neuvotteluihin vain kuultavaksi, vai pääsevätkö he kirjoittamaan hallitusohjelmaa neuvottelujen täysivaltaisena jäsenenä.

Kaikille avoin lobbarirekisteri ei ratkaise tätä ongelmaa, mutta on harppaus oikeaan suuntaan lisätessään huomattavasti edunvalvontatyön läpinäkyvyyttä. Puolueiden ja poliitikkojen vastuulle jää, millä tavoin ne lobbareiden neuvoja hyödyntävät tietäessään entistä paremmin, keiden lauluja nämä laulavat.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi