Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Äänikynnys monin paikoin liian korkea

Vaaleissamme käytössä oleva d’Hondtin laskentamenetelmä lienee monen äänestäjän mielestä paitsi vaikeaselkoinen, myös hyvin epäreilu.

Tälläkään kertaa ei selvitty ilman, että jotkut ehdokkaat pääsivät eduskuntaan paljoin pienemmällä äänimäärällä kuin millä jotkut toiset jäivät samasta vaalipiiristä rannalle. Eduskuntavaalit kun eivät ole meillä ensisijaisesti henkilö- vaan listavaalit, joissa ratkaisevinta on koko puolueen eikä yksittäisen ehdokkaan äänimäärä.

Kolkoimman kohtalon koki Riikka Karppinen (vihr.). Hän keräsi Lapissa toiseksi eniten ääniä, runsaat 7 800, mutta jäi valitsematta, koska vihreiden tulos ei kokonaisuudessaan riittänyt edes yhteen paikkaan.

Viimeiselle paikalle pujahti Lapissa keskustan Markus Lohi vajaan 5 000 äänensä turvin. Karppisen osaksi jäi tehdä historiaa. Koskaan aikaisemmin ei yhtä suurella äänisaaliilla ole jääty eduskunnan ulkopuolelle.

Käyttökelpoisempi ratkaisu olisi isoimpien vaalipiirien pienentäminen.

Vihreät ovat kokeneet yhtä tylyn kohtalon ennenkin. Puolueen silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg joutui pettymään vuoden 2007 vaaleissa, vaikka keräsi toiseksi eniten ääniä Pohjois-Karjalan vaalipiirissä.

Karppinen ja Cronberg kompastuivat kumpikin niin sanottuun piilevään äänikynnykseen. Se on osuus, joka ehdokaslistan on kerättävä vaalipiirin äänistä saadakseen edes yhden ehdokkaansa läpi.

Piilevä äänikynnys on sikälikin ongelmallinen, että se on pienissä vaalipiireissä paljon suurempi kuin isoissa. Näissäkin vaaleissa äänikynnys kohosi Lapissa melkein 10 prosenttiin, mutta Uudellamaalla se jäi 2,3:een. Tämä asettaa sekä äänestäjät että puolueet eriarvoiseen asemaan vaikeuttaessaan kohtuuttomasti pienten ja jopa keskisuurten puolueiden mahdollisuutta läpimurtoon pienimmissä vaalipiireissä.

Äänikynnystä on yritetty madaltaa vaalipiirejä yhdistämällä. Viimeksi lyötiin itäisessä Suomessa neljä pientä vaalipiiriä yhteen kahdeksi suuremmaksi. Enempäänkin olisi ollut tarvetta ja pienillä puolueilla myös haluja. Ratkaisun räätälöineiden puoluesihteereiden enemmistö ei kuitenkaan tähän taipunut. Oma etu voitti yleisemmän edun.

Toki vaalipiirien yhdistämisessäkin tulisi raja ennemmin tai myöhemmin vastaan. Lappikin kattaa jo nykyisellään alueellisesti melkein puoli Suomea. Jos se lyötäisiin yhteen Oulun kanssa, tuloksena olisi melkoinen möhkäle.

Käyttökelpoisempi ratkaisu voisi olla isoimpien vaalipiirien pienentäminen. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mielestä Uudenmaan voisi jakaa kahtia (ESS 18.4.). Hän myös ehdottaa, että pienimmissä vaalipiireissä sovellettaisiin laskentamenetelmää, joka hajottaa isojen puolueiden äänipottia enemmän kuin nykyinen.

Yksi keino olisi Ruotsin tasauspaikkajärjestelmä, jolla oikaistaan pahimpia vääryyksiä. Ruotsissa tosin on käytössä myös listavaali, jossa äänestäjät eivät juuri voi vaikuttaa siihen, ketkä ehdokkaat pääsevät läpi omasta puolueestaan. Siihen verrattuna oma järjestelmämme on äänestäjän kuluttajansuojan kannalta parempi, vaikka onkin kaukana täydellisestä.

Vielä kauemmas täydellisestä jäätäisiin, jos eduskuntaan valittaisiin 200 eniten ääniä saanutta ehdokasta. Se mahdollistaisi ainakin teoriassa jopa tilanteen, jossa eniten ääniä kerännyt puolue jäisi vain mopen osaan paikkoja jaettaessa.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi