Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Ruotsi saattaa hyvästellä blokkipolitiikan

Mannerlaatat eivät sittenkään järisseet Ruotsin vaaleissa, vaikka maahanmuuttovastaisuudellaan ratsastanut ruotsidemokraatit nousi odotetusti niiden suurimmaksi voittajaksi.

Vastoin hurjimpia ennakkoveikkauksia ruotsidemokraatit ei kuitenkaan yltänyt edes lähelle suurimman puolueen asemaa. Se kuuluu vast’edeskin sosiaalidemokraateille historian huonoimmasta vaalituloksesta huolimatta.

Demarien ja pääministeri Stefan Löfvenin tavoin torjunta-voittajana voi itseään onnitella myös maltillinen kokoomus. Sekin menetti kannatustaan, mutta kykeni pitämään ruotsidemokraatit niukasti takanaan kilpailussa toiseksi suurimman puoleen paikasta.

Toki ruotsidemokraatit onnistui kasvattamaan kannatustaan selvästi enemmän kuin yksikään toinen puolue. Voittajanakin se joutuu silti vastaamaan nyt samaan kysymykseen, jonka edesmennyt valtioneuvos Johannes Virolainen (kesk.) meillä aikanaan esitti kokoomukselle: mitä puolue aikoo voitollaan tehdä.

Löfvenillä on raskaita kokemuksia vähemmistöhallituksen johtamisesta.

Suomessa pidettiin 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alkupuolella itsestään selvänä, että minkäänlainen vaalimenestys ei riitä avaamaan kokoomukselle hallituksen ovia niin sanottujen yleisten syiden eli Neuvostoliiton vastustuksen vuoksi.

Ruotsissa ruotsidemokraatit on jyrkän maahanmuuttovastaisuutensa ja myös äärioikeistolaisten juuriensa vuoksi julistettu samantapaiseen pannaan. Muut puolueet tekivät jo paljon ennen vaaleja selväksi, että ne eivät lähde ruotsidemokraattien kanssa samaan hallitukseen, oli tulos mikä hyvänsä.

Hylkimistä uhmaten ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson ilmoitti vaali-iltana olevansa valmis neuvottelemaan kaikkien kanssa uuden hallituksen muodostamisesta. Eikä hänen tarvitse lähteä neuvotteluihin tyhjin käsin, sillä valttinaan hänellä on ruotsidemokraattien entisestään vahvistunut vaa’ankieliasema punavihreän ja porvariblokin välissä.

Ruotsidemokraateille tarjoaa pelin paikan vaalien jälkeen ennallaan pysynyt asetelma, jossa kumpikaan perinteisistä blokeista ei pysty muodostamaan enemmistöhallitusta. Ja vähemmistöhallitus joutuisi aina hakemaan tukea myös oppositiosta, kuten tapahtui kuluneella vaalikaudella.

Åkesson yrittää nyt vaikuttaa sellaisen porvarihallituksen syntymiseen, joka olisi riippuvainen ruotsidemokraattien tuesta. Kyseenalaista kuitenkin on, onko porvaripuolueilla halua alistua moiseen riippuvaisuussuhteeseen maahanmuuttovastaisten äärioikeistolaisten kanssa.

Vielä vähemmän siihen on intoa punavihreällä blokilla. Valtaansa mieltyneellä Löfvenillä on kuitenkin siinä määrin raskaita kokemuksia vähemmistöhallituksen johtamisesta, että hän on ryhtynyt vakavasti ajamaan blokkipolitiikasta luopumista. Se mahdollistaisi enemmistöhallituksen, jonka tarvitsisi vähät välittää oppositiosta. Samoja ajatuksia voi hautoa kokoomuksen Ulf Kristensson.

Blokkipolitiikan hyvästijättö olisi ruotsalaisittain järisyttävä, mutta vaalituloksen perusteella aiempaa todennäköisempi ratkaisu. Ennakkotapaus löytyy Suomesta, missä perussuomalaisten ensimmäinen jytky 2011 johti kaikki ideologiset raja-aidat ylittäneeseen kuuden puolueen sateenkaarihallitukseen. Siitä ei tosin tullut mitään menestystarinaa, kuten hyvin muistetaan.

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X