Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Politiikan toimintatavat hakoteillä

Eduskunnan kokoonpano muuttuu tuntuvasti ensi kevään vaalien jälkeen, eikä yksin äänestäjien tahdosta. Moni kansanedustaja on aivan viime viikkoinakin ilmoittanut jättävänsä eduskunnan vapaaehtoisesti. Joukossa on niin entisiä ministereitä kuin suurelle yleisölle tuntemattomampia takarivin puurtajia.

On inhimillistä, että esimerkiksi sellaiset entiset raskaan sarjan poliittiset vaikuttajat kuin Seppo Kääriäinen (kesk.) ja Pertti Salolainen (kok.) haluavat jo tehdä tilaa nuoremmille. Ymmärrettävää on sekin, jos ex-puhemies Maria Lohelan (sin.) tai ex-ministeri ja puoluejohtaja Stefan Wallinin (r.) kaltaiset parhaassa työiässä olevat edustajat tuntevat ehkä saavuttaneensa politiikassa kaiken mahdollisen ja ­haluavat kokeilla siipiensä kantavuutta muualla.

Sitä vastoin poikkeuksellista ja myös huolestuttavaa on, että silmiinpistävän moni eduskunnan nyt hyvästelevä kansanedustaja on perustellut päätöstään politiikan muuttumisella huonompaan suuntaan. Viimeksi asian nosti pöydälle ex-ministeri Tapani Tölli (kesk.). Hän pahoitteli Helsingin Sanomissa 26.8., kuinka politiikasta on tullut entistä pinnallisempaa. Pitkäjänteisyys on kadonnut ja päätöksentekokyky on heikentynyt, kun mielikuvista on tullut tärkeämpiä kuin tosiasiat.

Samanlaisen arvion teki hiljattain toinenkin luopuva ex-ministeri, Lenita Toivakka (kok.). Hänestäkin politiikassa on aiempaa enemmän lyhytnäköisyyttä ja aggressiivisuutta. Omat ajatukset ovat oikeita eikä erilaisia mielipiteitä suvaita. Väärinymmärtäminen on suosittua koska räväkällä mielipiteellä pääsee otsikoihin ja saa klikkauksia.

Paluuta entiseen sivistyneempään keskustelukulttuuriin ei enää liene.

Töllin ja Toivakan perustelut kuulostavat ymmärrettäviltä, jos on vähänkin seurannut eduskunnan työskentelyä kuluvalla vaalikaudella. Perustelujen osumisesta kohdalleen kertoo sekin, että kaksikon näkemykset ovat saaneet osakseen enimmäkseen hyväksyntää.

Politiikan toimintatavat ovat kieltämättä muuttuneet viime vuosina paljon, eivätkä vain hyvään suuntaan. Esimerkiksi viikoittaiset kyselytunnit ovat olleet piristävä lisä eduskunnan rutiineihin, kun oppositio on päässyt suorassa tv-lähetyksessä hiillostamaan ministereitä ajankohtaisista asioista. Pahimmillaan ne kuitenkin altistavat edustajat kisaamaan Töllin sanoin siitä, ”kuka keksii kärjekkäimmän tavan loukata toista”.

Vielä paljon yleisempää toisten loukkaaminen – kuten myös marttyyrinomainen loukkaantuminen toisen poliitikon tahallaan väärin ymmärretystä viestistä – on sosiaalisessa mediassa.

Maailmaltakin löytyy esimerkkejä, kuinka näkemyserojen tarkoituksellinen kärjistäminen voi jyrkentää poliittisia jako­linjoja niin paljon, että kansanedustajat eivät enää kykene tekemään päätöksiä yhdessä. Tästä voi seurata, että jopa sellaiset uudistukset, joiden tarpeellisuudesta kaikki ovat yksimielisiä, eivät koskaan kypsy päätettäviksi.

Vastapuolen viestien tahallinen väärinymmärtäminen ja siitä kumpuavat ylimitoitetut reaktiot voivat palvella yksittäisen poliitikon etua, mutta pitkän päälle ne heikentävät koko edustuksellisen demokratiamme arvovaltaa. Valitettavasti paluuta entiseen sivistyneempään keskustelukulttuuriin ei enää taida olla, koska sen tyylisuunnan taiturit uhkaavat jäädä politiikassamme alati kutistuvaan vähemmistöön.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Asiasanat:

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi