Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Seksirikosten ilmoituskynnys liian korkea

Lapsiin kohdistetut vakavat seksuaalirikokset näyttävät äkkiseltään olevan Päijät-Hämeessä huolestuttavassa kasvussa. Poliisille tehtiin maakunnassamme viime vuonna melkein kaksi kertaa enemmän ilmoituksia törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin edellisvuonna (ESS 19.7.). Ilmoitusten määrä kohosi 12:sta 22:een.

Poliisista ei tuoreeltaan osattu arvioida syytä näin merkittävään kasvuun. Tilastojen perusteella ei tosin voi suoraan vetää johtopäätöstä, jonka mukaan juuri viime vuonna olisi tehty erityisen runsaasti tämänlaatuisia rikoksia. Suuri osa niistä oli tapahtunut ennen ilmoitusvuotta, ja vanhin oli niinkin kaukaa kuin viiden vuoden takaa.

Onkin hyvin tyypillistä, että seksuaalirikoksista ilmoitetaan poliisille vasta vuosien viipeellä. Ymmärrettävästi kynnys ilmoituksen tekemiseksi on hyvin korkea, koska kyse on mitä arkaluontoisimmasta ja henkilökohtaisesta asiasta. Jos uhri on hyvin nuori, hän ei aina edes heti ymmärrä, mitä hänelle on tehty.

Asiantuntijat tietävät, että uhri rohkaistuu kääntymään viranomaisten puoleen monesti vasta sen jälkeen, kun hän on saanut käsiteltyä tapahtuneen riittävän perusteellisesti omassa mielessään. Ulkopuolisella myötävaikutuksella on harvemmin vaikutusta asiaan.

Rikollisen jääminen rangaistuksetta ei helpottane uhrin toipumista.

Niin inhimillistä kuin pitkäaikainen pohdinta ennen ilmoittamista onkin, sillä on myös valitettavia seurauksia niin uhrin itsensä kuin viranomaisten näkökulmasta.

Mitä kauemmin rikoksesta on kulunut aikaa, sitä vaikeampi poliisin on hankkia pitävää näyttöä tapahtuneesta. Tämä vaikeuttaa rikollisen saattamista vastuuseen teostaan, mikä pahimmillaan voi kannustaa sen uusimiseen. Hyväksikäyttäjän tai raiskaajan jääminen rangaistuksetta ei liene omiaan helpottamaan uhrin toipumista.

Asiantuntijoiden mukaan toipumisessa auttaisi viivyttelemättä jätetty ilmoitus, niin vaikeaa kuin se voi uhrille ollakin. Tämän tietäen esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä on edistyksellisenä käytäntönä tehdä välittömästi ilmoitus poliisille, jos lasten ja nuorten parissa työskentelevät sosiaalityöntekijät epäilevät asiakkaansa joutuneen seksuaalirikoksen uhriksi.

Kaikki uhrit eivät kuitenkaan ole sosiaalipalvelujen asiak­kaita. Heidänkään ei silti tarvitse eikä pidä jäädä yksin tuntemustensa kanssa.

Viranomaisten lisäksi apua tarjoaa raiskauskriisikeskus Tukinainen, jonka päivystykseen voi soittaa myös uhrille läheinen henkilö, jos tämä ei itse siihen kykene. Arvokasta työtä tekevän keskuksen soisi pitävän enemmänkin ääntä olemassaolostaan.

Kun aletaan pohtia keinoja seksuaalirikosten vähentämiseksi, esille on nostettava myös niiden seuraamukset. Tutkimusten perusteella kansalaiset ovat valmiita jakamaan seksuaalirikoksista ankarampia tuomioita kuin tässä suhteessa lepsuna pidetty oikeuslaitos.

Oikeusministeriö on nyt vastaamassa tähän huutoon. Valmisteilla olevan esityksen mukaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta korotettaisiin neljästä kuuteen vuoteen vankeutta. Tulossa on lisäksi uusi rangaistussäännös törkeästä lapsen raiskauksesta.

Kannatettava on myös useiden oikeusoppineiden näkemys, jonka mukaan sukupuoliyhteys lapsen kanssa tulisi aina määritellä raiskaukseksi.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi