Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

RKP hakee kasvua yli kielirajan

Ruotsalainen kansanpuolue löysi itsensä varmasti omaksikin yllätyksekseen oppositiosta viime eduskuntavaalien jälkeen.

Eriväristen hallitusten vakiojäseneksi jo 1970-luvulla leimautunut RKP ei enää sopinut uuteen perusporvarihallitukseen. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) jätti kaikki pienpuolueet rannalle viisastuneena edellisen sixpack-hallituksen huonoista kokemuksista.

Vaalien jälkeiset kolme vuotta eivät ole riittäneet siihen, että RKP olisi oppinut nauttimaan elämästään hallituksen ulkopuolella. Oikeistoliberaalilla, vähemmistöjen oikeuksista huolehtivalla kielipuolueella on ollut vaikea löytää luontevaa roolia oppositiossa, missä sen on täytynyt toimia yhtä aikaa vihervasemmiston ja nyttemmin myös perussuomalaisten kanssa, ilmeisen epäviihtyisässä seurassa.

Polttava kaipuu takaisin hallitusvaltaan kävi vastikään ilmi RKP:n puoluekokouksessa, missä edustajat yksi toisensa jälkeen toivat halunsa selvin sanoin julki. Puolueväki myös tietää, että suorin tie varteenotettavaksi hallitusneuvottelijaksi käy vaalivoiton kautta.

Liberaalisesti ajattelevan kansanosan ovelle riittää kolkuttelijoita.

RKP:n ongelma on siinä, että puolueen uskollisimman äänestäjäkunnan, suomenruotsalaisten, osuus väestöstä on koko itsenäisyytemme ajan ollut hitaassa laskussa. Tästä huolimatta RKP on onnistunut tekemään vaaleissa aina tasaisen varmaa tulosta. Silti sen ainoa mahdollisuus hakea tuntuvaa kasvua on yrittää vedota entistä paremmin myös suomenkielisiin äänestäjiin.

Ei ollut sattumaa, että RKP vei puoluekokouksensa umpisuomenkieliselle Pohjois-Pohjanmaalle Ouluun. Tämän myönsi myös puolueen puheenjohtajana yksimielisesti jatkava Anna-Maja Henriksson linjapuheessaan.

Henriksson ei kätkenyt vakan alle RKP:n tavoitetta pyrkiä kasvamaan takaisin hallituskelpoiseksi suomenkielisten avulla. RKP pyrkii nyt vetoamaan eritoten suomenkielisen keskiluokan siihen osaan, joka jakaa puolueen kanssa samat liberaalit ja sosiaaliset arvot.

RKP:n toinen ongelma on siinä, että liberaalisesti ajattelevan kansanosan ovelle on riittänyt runsaasti kolkuttelijoita aina siitä lähtien, kun Liberaalisen kansanpuolueen viimeisetkin rippeet painuivat historiaan.

Kokoomuksella on tänä päivänä vahva liberaalinen siipensä, ja niin on myös vihreillä. Tuoreimpana yrittäjänä samoihin sieluihin yrittää vedota Liike nyt, kokoomuksesta eronneen Harry Harkimon ja demareiden ex-puoluesihteerin Mikael Jungnerin alulle panema kansanliike.

Liike nyt on edelleen niin tukevasti lähtökuopissaan, että Harkimolle ja Jungnerille tulee kiire, mikäli he haluavat johtaa toistaiseksi kovin vähäiset joukkonsa jo tuleviin vaaleihin – ja varsinkin menestymään niissä. RKP:llä on tässä selvä etumatka ensiaskeleitaan vasta ottavaan kansanliikkeeseen, kuten myös muilla liberaaleja äänestäjiä kosiskelevilla vanhoilla puolueilla.

RKP:llä on onnekseen lähellään hyvä esimerkki organisaatiosta, joka on onnistunut kasvattamaan suosiotaan lyhyessä ajassa nopeasti. Puolueen nuorisojärjestön jäsenmäärä on kolmessa vuodessa liki kaksinkertaistunut. Uusissa jäsenissä lienee myös suomenkielisiä liberaalisti ajattelevia nuoria. Siitä kelpaa myös emopuoleen ottaa mallia.

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS Verkko Plus 1 kk vain 7,90 € (norm. 14,50 €) ja pääset käsiksi kaikkiin Etelä-Suomen Sanomien maksullisiin sisältöihin.

Tilaa tästä 1 kk 7,90 €

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments

Asiasanat:

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X