Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Kansa haluaa poliitikot karenssiin

Aina kun poliitikko siirtyy kesken vaalikauden muihin tehtäviin, viriää keskustelu siitä, tulisiko näitä tapauksia varten säätää laki karenssiajasta. Moni uskoo karenssin tekevän tyhjäksi vaaran, että yksityisen leipiin siirtyvä henkilö käyttäisi päättäjänä saamiaan luottamuksellisia tietoja väärin, uuden työnantajansa hyväksi.

Kuluvalla kaudella ovat nostattaneet kohua eritoten useiden kokoomuslaisten loikkaukset terveysalan yritysten ja yhteisöjen johtotehtäviin. Selvästi vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet tapaukset, joissa esimerkiksi ministereiden avustajakuntaa on palannut määräaikaisista pesteistään takaisin ay-liikkeen palvelukseen.

Toki avustajat poikkeavat kansanedustajista siinä, että kansa ei ole äänestänyt heitä rooleihinsa. Siten heitä ei ehkä pidetä moraalisesti velvollisina pysyttelemään luottamustehtävässään määräajan päättymiseen saakka.

Kansan syvät rivit näyttävät olevan jyrkästi sitä mieltä, että karenssi on paikallaan, kun merkittävässä asemassa oleva poliitikko siirtyy järjestön tai yrityksen palvelukseen kesken vaalikauden. Uutissuomalaisen kyselyssä tätä mieltä oli kolme neljästä ja vastaan vain joka kymmenes.

Kansan tahto saattaisi muuttua kysyttäessä, kuka maksaa karenssin viulut.

Kieltämättä karenssi kuulostaa vähintään harkitsemisen arvoiselta uudistukselta kaiken tapahtuneen valossa. Tuskin on sattumaa, että juuri terveysalan yritykset ovat ryhtyneet vahvistamaan rivejään poliitikoilla, jotka ovat osallistuneet hallituksen sote-uudistuksen valmistelutyöhön.

Ongelmiin törmätään heti, kun pitäisi ryhtyä pohtimaan tarkemmin, miten karenssi voidaan toteuttaa. Perustuslaki on viime aikoina osoittautunut monen yleisesti tarpeelliseksi tunnustetun uudistuksen esteeksi tai ainakin hidasteeksi. Niin se voisi olla tässäkin tapauksessa, sillä työpaikan vaihtamisen hankaloittaminen olisi yksilönvapauden kannalta arveluttavaa.

Vaikeaa ellei mahdotonta olisi myös laatia aukotonta luetteloa siitä, mihin kaikkiin tehtäviin siirtymistä karenssi koskisi – ja mitkä tehtävät jätettäisiin karenssin ulkopuolelle. Entä karenssin pituus? Riittääkö edes viisi vuotta siihen, että ex-päättäjä ei edes teoriassa pystyisi hyödyntämään väärin entisessä elämässään hankkimiaan tietoja?

Aina on helppo vedota kansan tahtoon. Kansan tahto saattaisi kuitenkin muuttua, jos siltä kysyttäisiin, kuka maksaa karenssin viulut.

Karenssissakin on elettävä, mutta kohtuutonta olisi vaatia tulevaa työnantajaa maksamaan rekrytoinnilleen palkkaa tekemättömästä työstä. Siten vaihtoehdoksi jäisi noudattaa samaa käytäntöä kuin valtion virkamiehillä, joille vanhan työnantajan kuuluu jatkaa palkanmaksua enintään puolivuotisen karenssin päättymiseen saakka. Laskun siis maksaisivat veromaksajat, mikä tuskin olisi heille suuresti mieleen.

Ruotsissa harkitaan tarkastuselintä, joka arvioisi päättäjien ammatinvaihdokset ja päättäisi mahdollisesta karenssista. Meillä kannattaa seurata Ruotsin kokemuksia ennen omia päätöksiä. Sillä välin voitaneen täsmentää pelisääntöjä.

Toivottavaa esimerkiksi olisi, että poliitikot käyttäisivät nähtyä enemmän harkintaa ajoittaessaan ammatinvaihdoksiaan, joihin heillä periaatteessa on yhtä suuri oikeus kuin kenellä tahansa.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 7,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
7,90€

Oletko jo tilaaja?

Kommentit comments
Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi