Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Muutosta ilmassa Ruotsin Nato-suhteessa

Ruotsin Sälenissä järjestetyssä jokavuotisessa turvallisuuspoliittisessa konferenssissa ei tällä kertaa kuultu suomalaisia alustajia. Silti Suomikin nousi esille keskusteluissa. Paikalla ollut suomalaismedia höristi korviaan, kun Naton norjalainen pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi isäntiensä mieliksi, että mikään muu ulkopuolinen maa ei ole lähempänä Natoa kuin Ruotsi.

Stoltenberg joutui kysyttäessä tarkentamaan, että toki Suomi on samalla tasolla Ruotsin kanssa. Hän täsmensi tarkoittaneensa, että millään muulla maalla ei ole tiiviimpää yhteistyötä Naton kanssa kuin Ruotsilla, mutta Suomella se on yhtä tiivistä.

Pääsihteerin täsmennys oli paikallaan, jos ei muuten niin väärinkäsitysten välttämiseksi. Selväähän on, että samalla kun Ruotsi ja Suomi ovat tiivistäneet hyvässä yhteisymmärryksessä keskinäistä puolustusyhteistyötään, ne ovat ottaneet tasajalkaa näkyviä harppauksia kohti yhä läheisempää yhteistyösuhdetta myös Naton kanssa. Vaatisi lisäperusteluja, jos asia nähtäisiin Natossa toisin.

Naapurusten tasajalkaisuudesta on yksi osoitus pääministerien Stefan Löfvenin ja Juha Sipilän kättä päälle -sopimus, jonka mukaan kumpikaan maista ei tule hakemaan Naton jäsenyyttä yllätyksenä toiselle.

Meillä on alettava varau-tua Ruotsin mahdolliseen linjanmuutokseen.

Sopimuksen taustalla ovat karvaat kokemukset 1990-luvun alusta. Ruotsi yllätti tuolloin pahemman kerran Suomen valtiojohdon ilmoittaessaan varoittamatta hakevansa EU:n jäseneksi, vaikka maat olivat sopineet jättävänsä hakemuksen tarpeen vaatiessa yhdessä ja yhtäaikaisesti.

Ruotsin kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson palasi nyt Sälenissä kiinnostavasti tähän suomalaisia edelleen kaivelevaan ta-paukseen. Hänestä se oli ruotsalaisilta huonosti toimittu ja vahingoitti luottamusta.

Pahoitteluista voisi päätellä, että Löfvenin ja Sipilän sopimus tulee Kristerssonin puolesta pysymään voimassa, mikäli hän nousee pääministeriksi ensi syksyn vaaleissa. Se on täysin mahdollinen vaihtoehto. Ja jos näin käy, on mahdollista, että Ruotsi alkaa ensi vallikaudella valmistella tosissaan Nato-jäsenyyttä, jota porvaripuolueiden liittouma jo nyt kannattaa avoimesti ja jonka Kristerrson itse uskoo toteutuvan kymmenen vuoden kuluessa.

Suomessa monet johtavat poliitikot ovat toistaiseksi vältelleet vastaamasta kysymykseen, tulisiko Suomen seurata mukana, jos Ruotsi päättää hakea Natoon, jonka kannatus on länsinaapurissamme suurempaa kuin meillä.

Asetelmaa ei meillä ole pidetty todennäköisenä, koska Ruotsin nykyinen punavihreä hallitus vastustaa jäsenyyttä, eikä maan uskota tekevän näin suurta päätöstä ilman riittävää konsensusta. Sälenissä Kristersson väläytti kuitenkin, että porvarit voisivat jättää hakemuksen myös ilman demareiden suostumusta, ”koska vähemmistö ei voi loputtomiin estää tätä vaihtoehtoa”.

Merkit ovat nyt sellaiset, että meillä on alettava vakavasti varautua Ruotsin edelleen ehkä epätodennäköiseen mutta täysin mahdolliseen linjanmuutokseen. Päättäjillämme on oltava vastaus valmiina, jos Ruotsin pääministeri jonain kauniina päivänä soittaa suomalaiselle virkaveljelleen ja kertoo luottamuksella maansa ryhtyvän valmistelemaan Naton jäsenyyttä tiedustellen samalla, onko Suomi valmis astumaan samaan junaan.

Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi