Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus

Inkluusiomalli vaatii riittävät resurssit

Lahden kouluissa ryhdyttiin viime syksynä soveltamaan niin sanottua inkluusiomallia. Erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ei siinä opeteta enää omissa pienryhmissä vaan tavallisissa luokissa, koulunkäyntiavustajien ja erityisopettajien työskennellessä opettajien apuna.

Mallin taustalla on YK:ssa kehitetty ajattelutapa. Siinä korostetaan, että myös vammaisilla ihmisillä on oikeus kuulua samoihin yhteisöihin muiden kanssa ilman, että heidät sijoitettaisiin erillisiin ryhmiinsä esimerkiksi juuri kouluissa.

Kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta koskeva periaate on saanut vastakaikua eri puolilla maailmaa. Meillä Suomessakin yhä useammat kunnat ovat viime vuosina ryhtyneet sen innoittamana luopumaan koulutoimensa erityisluokista.

Lahdessa sivistyslautakunta päätti taannoin siirtyä inkluusiomalliin vaiheittain kolmessa vuodessa. Jo viime syksynä huomattava osa erityislapsista siirrettiin nauttimaan opetusta samoihin ryhmiin muiden ikätovereidensa kanssa. Jatkoa seuraa kahtena seuraavana syksynä. Tosin pienryhmissä tapahtuvasta erityisopetuksesta ei myöhemminkään aiota luopua kokonaan.

Koulunkäyntiavustajien ja eritysopettajien riittävyyttä osattiin epäillä ennalta.

Inkluusiomalli herätti jo etukäteen epäluuloja sekä kouluissa että monien koululaisten kodeissa. Silti niin päättäjille kuin sivistystoimen virkamiehillekin näyttää tulleen ikävänä yllätyksenä, kuinka murskaavaa palautetta uudistus on saanut osakseen pian sen käyttöönoton jälkeen.

Lahden opettajien ammattiyhdistys teetti syksyllä kyselyn, johon vastasi suuri joukko yhteysopettajia 19 koulusta. Selvityksestä laaditun yhteenvedon perusteella ei voi tulla kuin siihen johtopäätökseen, että inkluusiomallin toteutus näyttää epäonnistuneen pahoin (ESS 6.1.).

Mallin väitetään kasvattaneen opettajien työmäärää niin runsaasti, että moni on uuvuksissaan ruvennut harkitsemaan alan vaihtoa. Huolestuttavalta kuulostaa sekin, että jotkut opettajat eivät sanojensa mukaan enää kykene takaamaan muiden oppilaiden turvallisuutta väkivaltaisten tilanteiden tultua osaksi arkipäivää.

Opettajat kohdistavat kritiikkinsä kärjen resurssien puutteeseen. Koulunkäyntiavustajien ja eritysopettajien riittävyyttä osattiin epäillä jo ennen uudistuksen käyttöönottoa. Nyt huolet kuulostavat muuttuneen todeksi ainakin niissä kouluissa, joissa on tavallista runsaammin erityistä tukea tarvitsevia oppilaita suhteessa avustavan henkilöstön määrään.

Opettajat ovat aina osanneet valvoa hyvin etujaan, eikä muutosvastarinta ole siinäkään ammattikunnassa vierasta. Nyt saatu palaute puhuu kuitenkin niin selvää kieltä, että virkamiesten ja päättäjien on otettava se vakavasti, palautteen antajien motiiveja sen enempää miettimättä.

Inkluusiomallin tavoite on kaunis ja kannatettava, mutta se vesittyy täysin, jos samalla ei huolehdita välttämättö­mien tukitoimien riittävyydestä. Ilman tarpeellisia resursseja seurauksena voi olla niin suuri kaaos, että sen keskelle ei yhdenkään oppilaan eikä opettajan pidä antaa joutua. Kaikkein vähiten arvovaltasyistä.

Sivistyslautakunta lupaa perehtyä heti alkuvuodesta inkluusion toteutumisen ongelmiin. Niin pitääkin. Ja jos korjausliikkeet osoittautuvat vähänkään tarpeellisiksi, ne on tehtävä ripeästi ennen kuin mallin käyttöönottoa laajennetaan.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tämä sisältö on avoinna vain tilaajillemme.

Lue 2 viikkoa ilmaiseksi

Oletko jo käyttänyt ilmaisen tutustumisjaksosi?

Tilaa ESS Verkko nyt 4 kk vain 10 € / kk

(norm. 14,50 € / kk)

Oletko jo tilaaja?

Tilaa ilmainen ESS.fi uutiskirje Saat kiinnostavimmat uutiset suoraan sähköpostiisi.

Suosittelemme

Kommentit comments

Näitä luetaan nyt

Pääkirjoitukset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi X