Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Kun maailma voi pahoin, ihminen kaipaa lohdutusta – puheet syntisistä vauvoista eivät toimi

En ole käynyt kirkossa varmaan 10 vuoteen, enkä tämän kokemuksen jälkeen enää menekään. Jestas, mitä keskiaikaista ja kuivaa paasaamista siellä piti kuunnella!”

Puolitoista tuntia kestänyt jouluaaton jumalanpalvelus oli tuttavapiiriini kuuluvalle perheenisälle niin puistattava kokemus, että hän jäi miettimään, pitäisikö hänen erottaa lapsensa kirkosta.

Kun pappeja haastattelee lehtijuttuun, he ovat yleensä erinomaisia puhujia – pohdiskelevia ja ymmärtäväisiä. Mutta jostain syystä se, mitä pappi kirkossa kansalle puhuu, ei usein kohtaa nykyihmisen ajatusmaailmaa. Mitä papeille tapahtuu matkalla saarnatuoliin?
 

Erosin itse kirkosta parikymppisenä, koska en pystynyt hyväksymään kirkon patavanhoillisena pitämääni arvomaailmaa saati kirkon historiaa, jolle uskon vuoksi tappaminen ei ole vierasta. Tiede ei anna anteeksi, tiede tuo selkeyttä järjettömään maailmaan.

Kirkkokokemukseni ovat olleet lähes poikkeuksetta samanlaisia kuin tutulla perheenisällä: ankaraa puhetta höystettynä ankeilla virsillä. Poikkeuksena tietysti Lahden Gospelkuoro, halleluja! Ja häät, jolloin naftaliinista kaivetaan Vuorisaarna, Jeesuksen tunnetuin saarna, jossa puhutaan rakkaudesta kauniisti. Luulisi niin paksusta kirjasta kuin Raamattu löytyvän useamminkin jotain positiivista lainattavaa. Johan se aletaan yritysten johdossakin pikkuhiljaa ymmärtää, että pelolla johtaminen ei ole tätä päivää.
 

Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreen kyselyn mukaan 14 prosenttia käy joulukirkossa useimmiten, ja suurin osa heistä on eläkeikäisiä. Kirkko ennakoi jäsenmäärän laskevan edelleen tasaisesti, ja kastettujenkin määrä jatkaa laskuaan. Jos tähän halutaan muutosta, pitäisi ehkä poistaa sana saarnatuoli käytöstä ja vähentää muutenkin puheita, joissa raahaudutaan verisinä ja kärsivinä kohti surkeaa kohtaloa ja synnytetään syntisiä vauvoja.

Totta kai jumalanpalvelukset ovat vain osa kirkon toimintaa. Mutta niihin eksyy perhejuhlien takia usein juuri niitä potentiaalisia asiakkaita.

Kirkko on instituutio, joka käyttää valtaa muiden instituutioiden tavoin. Siksi ei ole yhdentekevää, millaista sanomaa kirkko tuo esille. Positiivinen signaali lienee ainakin se, että Lahden seurakuntien Kirkon seutu -lehti julkaistaan tammikuussa ensi kertaa uudistuneessa asussa. Kolumnistina aloitti onnellisuusprofessori Markku Ojanen, ja haastatteluun oli saatu myös muusikko-näyttelijä Mikael Saari. Ehkä se siitä.
 

Marraskuussa 2019 evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului yli 3,8 miljoonaa suomalaista. Me kirkkoon kuulumattomat olemme vähemmistö Suomen kansasta. Mitä minä siis välitän?

Arvostan seurakuntien tekemää työtä. Kirkollisverolla rahoitetaan monia avustus- ja tukiprojekteja, kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia, jotka auttavat omalta osaltaan pitämään tätä yhteiskuntaa pystyssä. Se ei ole ihan vähän se.

Arvokasta on sekin, että ­hengellisen metelin ja pinnan kiillotuksen aikakaudella joku haluaa pysäyttää ihmisiä ajattelemaan syvällisiä.

Valjastakaamme hyvin aikein vapautemme ajatella asioista eri tavalla.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi