Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Milja
Kungas
@MiljaKungas milja.kungas@ess.fi

Esalainen

lltasadun lukemisestakin saa kulttuurimerkinnän

Ilahduin kovasti Asikkalan kunnan luomasta uudesta kulttuurikortista, joka tuli alkuvuodesta liikuntakortin rinnalle. Ajatuksena on, että kuntalaiset voivat liikunnan lisäämisen ohella kehittää myös kulttuurikuntoaan määrätietoisesti. Kumpikin lisää tiettävästi hyvinvointia.
 

Kuntalaisena kävin hakemassa omat korttini – niitä saa esimerkiksi Asikkalan kirjastosta ja liikuntahallilta – ja ryhdyin täyttämään niitä heti vuoden alusta.

Kun kuulin kortista, ajattelin ensin, että minun ei kannata sitä hakea. Ehdin konsertteihin, teatteriin ja taidenäyttelyihin paljon harvemmin kuin ennen. Vuosittain luettu kirjalistani on nykyisin hävettävän lyhyt.
 

Entisessä elämässäni (lue: ennen perhettä ja vakituista työssäkäyntiä) olin aktiivinen kulttuurinkuluttaja. Luin paljon, kävin elokuvissa ja teatterissa sekä taidenäyttelyissä.

Vielä ensimmäisen lapsen kanssa kulutus oli lähes yhtä aktiivista, sillä yksi muksu oli helppo ottaa mukaan melkein minne vain.

Mutta viisihenkisen perheen liikuttaminen työ-, koulu- ja hoitopäivien lomassa ei olekaan enää niin yksinkertaista – eikä aina kovin edullistakaan. Esimerkiksi leffaliput maksavat tältä kokoonpanolta melkein seitsemänkymppiä kerta – päälle tietysti vielä herkkuostokset. Elokuvavalintakaan ei ole ihan helppo, kun ikähaitari on 4–44.
 

Meinasin jo lannistua ja todeta, että entisestä kulttuurin suurkuluttajasta on tullut epätoivoisesti kulturelleja kokemuksia janoava, työn ja perhe-elämän uuvuttama sohvaperuna. Ei mitään jakoa kulttuurikortin kanssa.

Asikkalan kirjastonjohtaja kuitenkin ilahdutti kertomalla, että kulttuurimerkintää varten ei tarvitsekaan olla sen kummempaa suurta tapahtumaa tai erikseen jossain käymistä.

Kulttuurimerkinnän saa vaikka lapsille luetusta iltasadusta. Tuolla tavalla tuleekin jo melkein 365 merkintää vuoteen, puhumattakaan hetkien muusta hyödystä eli läsnäolosta ja yhteisestä hetkestä ja rauhoittumisesta ennen unta sekä lukemisen kulttuurin välittämisestä eteenpäin.

Kulttuuriteko on myös se, kun istahtaa vaikka pianon ääreen ja tuottaa ilmoille musiikkia. Lahjaksi saamani ukulele ei vielä tuota niin suurta nautintoa, mutta Hepokatti maan tiellä poikittain sujuu jo kahdella soinnulla. Niin, ja saahan kulttuurimerkinnän tietysti viikoittaisista kuoroharjoituksistakin.
 

Onhan se niinkin, että mitä tekee usein, siihen saattaa jopa turtua ja kyllästyä. Pätisikö sama myös näihin isompiin kulttuurihetkiin?

Mitä harvemmin olen päässyt konserttiin, teatteriin, elokuviin tai taidenäyttelyyn tai saanut ­luettua kokonaisen romaanin, sen suurempia elämyksiä nämä kaikki ovat viime aikoina tuottaneet. Niiden parissa koettavat tunteet ovat yhä voimakkaampia. Ne antavat luvan hellittää toviksi ja keskittyä hetkeen.
 

Sen sijaan kokeilematta on vielä monia arjen pieniä kulttuurielämyksiä, kuten äänikirja. Kunnan liikunnanohjaaja vinkkasi, että sitä voisi kuunnella vaikka puhelimelta lenkillä. Saisi merkinnän kumpaankin korttiin – koska tietenkin haluan kortit täyteen.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi