Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Milja
Kungas
@MiljaKungas milja.kungas@ess.fi

Esalainen

Saako äiti valittaa? Maria asetti aika kovat paineet

Kauan sitten eräänä lokakuisena iltana Pariisissa kävelin katsomaan paikallista kirkkoa. Kaupungin kirkot ovat kauniita ja vaikuttavia. Kävin tuolloin vaihto-opiskeluni aikana tutustumassa niistä moneen.

Tähän ensimmäiseen menin kuitenkin ihan syystä. Puolen vuoden vaihto-opiskelukausi oli juuri alkamassa. Olin samalla kertaa innoissani ja ikävissäni. Halusin mennä tapaamaan erästä merkittävää naista.

Tuo nainen esiintyy patsaana tai maalauksena jokaisessa katolisessa kirkossa. Hän on nainen, joka perimätiedon tai tarinoiden – uskokoon kukin miten tahtoo – mukaan otti kannettavakseen yhtä raskasta taakkaa kuin poikansa. Hänen tehtäväkseen oli annettu synnyttää Jumalan Poika.

Kirkossa johon menin, Maria esiintyi kauniissa maalauksessa. Menin istumaan lähelle maalaus­ta. Taisin hakea häneltä voimia tulevaan.

Marialla on tärkeä asema monissa uskonnoissa. Kaikissa katolisissa kirkoissa on Marialle omistettu alttari, ja moni katolinen kirkko on myös omistettu Marialle. Ortodokseilla on monia Mariaan liittyviä perinteitä, ja Maria Jumalansynnyttäjä on tärkein uskonnollinen hahmo Kristuksen jälkeen. Myös islamin Koraanissa Neitsyt Maria mainitaan useita kertoja kertomuksissa Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta.

Suomessa Mariaan liittyi entisaikoina myös pakanallisia tarinoita. Karjalassa Mariaa pidettiin maaäitinä ja ihmisten kantaäitinä. Kalevalassa paimentyttö Marjatta tulee raskaaksi puolukasta, rukoilee Ukko ylijumalaa ja synnyttää saunassa pojan nimeltä ­Kaukomieli.

Maria on pyhyydessään melkein kadehdittava äitihahmo. Jos nykyajan äiti yrittää suorittaa vanhemmuuttaan Marian viitoittamana, edessä on melko kivinen tie.

Sattuipa kuluneena syksynä pariinkin otteeseen niin, että valitin vanhemmuuden väsymystä ja turhautumista ääneen. Kummallakin kerralla paikalla olleista aikuisista joku vastasi: ”itsehän olet valintasi tehnyt”.

Ehkä kommentti oli heitetty puolihuolimattomana vitsinä, ehkä tosissaan. Niin tai näin, se ei tuntunut mukavalta.

Tarkoittaako se, että satun olemaan kolmen lapsen äiti, että minulla ei ole oikeutta valittaa koskaan ääneen? Enkö saisi sanoa, että lasten kanssa menee ajoittain hermo tai että olen niin väsynyt, etten jaksaisi kuunnella heitä yhtään? Tai että joskus harmittaa, kun raha ei riitä mihinkään ylimääräiseen.

Kuten monet muut vanhemmat, minäkin uuvun välillä arjessa, mutta silti rakastan lapsiani yli kaiken. Tekisin heidän puolestaan mitä tahansa. He saavat minut yhdessä hetkessä raivon partaalle ja toisessa tekevät minusta maailman onnellisimman.

Enkä ole tunteeni kanssa yksin. Arkeani ja vanhemmuuttani jakamassa on valittuni, joka sattuu myös olemaan näiden kolmen lapsen isä.

Mitähän Maria mietti vanhemmuudestaan?

Jouluevankeliumin tapahtumat olisivat saaneet äidin kuin äidin sekaisin, mutta ”Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” Aika mimmi.

Milja Kungas
milja.kungas@ess.fi
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi