Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Elina ja Irma muistuttavat meitä perinteistä

Hän käveli ohitseni kävelykeppiin ja tyttäreensä tukien ja kuitenkin ryhdikkään arvokkaasti. Hänessä oli elämänkokemuksen tuomaa karismaa. Merkkirivistö rinnuksilla vahvisti mielikuvaa. Pieni tammenlehvä kunniamerkkien yläpuolella oli piste iin päällä.

Tammenlehvä kiinnitetään juhla-asussa muita merkkejä ylemmäksi, koska se on niistä arvokkain. Sen saavat rintamaveteraanit, joille on myönnetty rintamasotilas- tai rintamapalvelustunnus. He ovat olleet sota-aikana tosipaikassa, operatiivisessa toiminnassa.
 

Tammenlehvää kantoi Lahden kaupungin itsenäisyyspäivän vastaanotolla Elina Janhunen, viipurilainen viestilotta. Hänellä oli hyvä sävelkorva, minkä ansiosta morsettamisen tulkitseminen oli käynyt sujuvasti. Viestinnällä oli tärkeä merkitys suomalaisten sotilasoperaatioiden onnistumisessa. Tehtävä oli vaativa, ja sodan tiimellyksessä Elinankin henki oli monta kertaa pienestä kiinni.

Otin Elinaa kädestä kiinni. Onnittelin. Kiitin.

Lotta-asuun sonnustautunut merikarvialainen Irma Mäkinen oli toiminut sota-aikana pikkulottana. Hän muisti vieläkin, kuinka paljon painoi vedellä täytetty pesusoikko. Siinä hän pesi perunat ja kuori ne. Irma oli talvisodan alkaessa 13-vuotias. Tehtäviä oli laidasta laitaan. Jatkosodan lopulla 19-vuotias Irma työskenteli ilmavalvonnassa.

Otin Irmaa kädestä kiinni. Onnittelin. Kiitin.
 

Ilman näitä elinoita ja irmoja emme olisi perjantaina viettäneet itsenäisyyspäivää. Nyt vietimme, ja perinteisin menoin. Elinan ja Irman kaltaisten veteraanien kunnioittaminen on meille yhteinen asia.

Itsenäisyyspäivän perinteet liittyvät traagiseen historiaamme. Taustalla ovat maamme sodat, kaikki kolme. Ensimmäinen varmisti itsenäisyyden mutta jakoi kansan kahtia. Talvisota hitsasi meidät takaisin yhteen.

Perinteet ovat meille tärkeitä läpi vuoden. Jouluna vuorossa ovat kuuset ja kinkut, pääsiäisenä munat ja lampaat, juhannuksena mökit ja kokot. Ennen kesää käydään veisaamassa Suvivirsi ja nostamassa malja valmistuneelle. Loppukesällä syödään rapuja, vietetään elonkorjuun juhlia ja mökkikansa päättää kautensa venetsialaisiin.
 

Jostakin syytä meihin suomalaisiinkin on iskenyt kauhea muutosvimma. Pitää pakkautua ahtaasti muutamaan kaupunkiin vain siksi, että kaikki muutkin tekevät niin. Instituutioihin kuten poliisiin, puolustusvoimiin, mediaan tai puolueisiin ei enää luoteta.

Perinteiset puolueet ovat lähteneet leikkiin mukaan. Konservatiiviset arvot ovat jääneet useimmilla liberaalisten ajatusten jalkoihin, vaikka me suomalaiset olemme loppujen lopuksi aika konservatiivista porukkaa.

Perinteet ovat meille se pelastusrengas, johon yritämme tarrautua tässä muutoksen tulvassa. Perinteet tuovat meille pientä lohtua yhteisöllisyyden tunteesta silloin, kun yksilönä emme tahdo jaksaa.

Perinteille ja talvisodan yhteisölliselle hengelle olisi tilausta juuri nyt, kun jokaisesta asiasta tuntuu nousevan turhanpäiväinen riita. Niistä ei ole kovin pitkä matka konflikteihin ja siihen, että joudumme miettimään, että kuinka itsenäisiä me kansana olemmekaan.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi