Oletko kuullut Helmet-haasteesta?
Kyse ei ole helmisukelluksen mestaruuskisoista eikä englanninkielisestä kypäränkäyttökampanjasta, vaan lukemisesta.
Erikoinen nimi johtuu siitä, että haasteen takana on pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoverkko. Nimi sivumennen sanottuna todistaa, että Mall of Tripla ei todellakaan ole ensimmäinen suomen- ja englanninkielisen nimen sekoitus: Helmet on lyhennelmä sanoista Helsinki Metropolitan Area Libraries.
Kiva nimi se kuitenkin on, joten ei takerruta nyt siihen.
Helmet-lukuhaasteen idea on yhtä aikaa yksinkertainen ja kekseliäs. Lukuhaastelistassa on 50 kirjaa, mutta ei ainuttakaan kirjailijan tai kirjan nimeä. Sen sijaan tarjolla on kuvauksia, joiden perusteella luettavat kirjat voi valita.
Tähän malliin: ”kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä”, ”kirjan kannessa on kuu”, tai ”kirjailijan nimi viehättää sinua”.
Olin itse varsinkin lapsena ahkera lukija, mutta opiskeluajat ja sen jälkeen työ tekstin tuottamisen ja ylipäätään tiedon parissa vei mehut harrastukselta vuosiksi. Lisäksi olen kirjojen suhteen äärimmäisen nirso.
Tänä vuonna päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla haastetta. Varmuuden vuoksi varovaisesti kuitenkin: tähtäsin vain 25 kirjaan vuoden aikana.
Lopputulos on, että olen lukenut nyt enemmän kuin muutamana viime vuonna yhteensä.
Lukeminen tuli mieleen eilen tiistaina, kun koululaisten Pisa-tulokset julkistettiin. Sen pääosassa oli tällä kertaa lukutaito, ja tulokset olivat Suomelle ainakin osin positiivisia. 15-vuotiaamme ovat lukutaidossa taas OECD-maiden kärkeä. Tosin vuosien varrella lukutaito on huonontunut sekä Suomessa että muissa maissa.
Mutta: Heikkojen lukijoiden osuus on lisääntynyt ja lukutaitoerot kasvaneet. Entistä useampi suhtautuu kielteisesti lukemiseen.
Siinä ei toki ole mitään uutta, ettei lukeminen kiinnosta kaikkia. Aikanaan Harry Potterit nähtiin poikien(kin) lukuinnostuksen pelastajana, mutta viime aikoina vastaavia uusia kirjallisia menestystarinoita ei ole näkynyt.
Siksi en halua syyttää vaikkapa älypuhelimia siitä, etteivät lapset, nuoret tai aikuiset lue. Se olisi laiska valinta, sillä ennenkin tarjolla on ollut muutakin tekemistä kuin lukeminen. Sitä paitsi, mitä lukutaitoon tulee, niin puhelimella pääsee lukemaan myös.
Sen sijaan voin allekirjoittaa täydellä sydämellä muidenkin tekemän huomion, että jokin nykyajassa näyttää heikentäneen keskittymiskykyä. Ja puhelimillakin on sen kanssa jotakin tekemistä.
Ensinnäkin puhelin kourassa öllöttämiseen menee huomaamatta aikaa – aikaa, jota ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi. Kun käteen on ottanut kirjan, aikaa tuntuu olevan paljon enemmän, ja olokin on rentoutuneempi kuin sirpaleista sisältöä puhelimesta etsiessä.
Se on kuitenkin vain puoli taistelua. En tiedä, mihin puhelin pitäisi lukita, ettei sitä alkaisi etsiä käteensä kahden kirjan sivun lukemisen jälkeen.
Ensi vuoden Helmet-haasteeseen voisi ehkä lisätä yhden ekstra-vaikean kohdan: ”kirja, jota lukiessa en koskenut puhelimeen kertaakaan”.
