Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Syksyn pukit tuovat valoa pimeyteen

Syksy on pukkien luvattua aikaa. Tänä vuonna peräti neljä pukkia on päässyt näkyvään rooliin eri estradeilla. Viideskin voi tulla, sitä ei ihan vielä tiedä.

Ensimmäinen näistä on kek­ri­pukki. Kekri on suomalainen syysjuhla, jota vietetään loka-marraskuun taitteessa, joskus jo aiemmin. Nykyisin ajankohta on vakiintunut pyhäinpäivän tienoille.

Sadonkorjuun ohella kekriin on liittynyt pakanallisia uskomuksia. Juhlan keskeinen hahmo on kekripukki, jota keskiaikaisen perinteen jälkihuminoissa muistetaan nykyäänkin monilla paikkakunnilla. Ainakin Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa poltettiin tänäkin syksynä kekripukkeja. Kytevät oljet ovat sopivan härmäläinen vastine yltiöamerikkalaiselle kaupalliselle hapatukselle halloweenille.

Taivaita hipovat lieskat antavat sitä paitsi mukavasti valoa pimeän ajanjakson alkuun.

Syksyn toista pukkia ei poltettu roviolla eikä missään muuallakaan, vaan hänet nostettiin kultatuoliin.

Teemu Pukista tuli marraskuun puolivälissä suomalaisen jalkapalloilun ikoni. Hänen ansioillaan ja ansiostaan miesten maajoukkue pääsi ensimmäistä kertaa jalkapallon kansainvälisiin arvokisoihin. Saavutusta juhlittiin kuin voittoa ikään.

Moni arvosteli, että pelataan nyt ensin, mutta minä vastaan, että höpö höpö. Pelkkä kisoihin pääseminen on oikeasti juhlan arvoinen suoritus. Jos kansa saa aihetta olla yhteisesti iloinen, niin olkoon. Vain suomalainen osaa ihmetellä toisen suomalaisen syytä juhlimiseen.

Eli kyllä: Teemu Pukki on tämän syksyn toinen ja varsinainen the pukki, mielemme ilostuttaja ja iltojemme valostuttaja.

Perinteinen the pukki eli tämän saagan kolmas pukki saapui Päijät-Hämeeseen viikko sitten. Lahdessa kulkupelinä oli helikopteri.

Kyse on tietenkin kansallisaarteestamme joulupukista, jolle ei ilmeisesti vieläkään – mitä suuresti ihmettelen – ole haettu EU:n nimisuojaa.

Valkopartainen ja punanuttuinen ukkovanhus saa joulumielen päälle ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Jokainen näistä kolmesta pukista puhuttelee tavalla tai toisella tunteita. Palavassa kekripukissa on jotain maagista ja entisaikaista, leveästi hymyilevä Teemu Pukki on ilon ja onnen symboli ja joulupukki luo sopivaa jännitystä arkeen.

Jännitystä ja jännitettä saimme tämän syksyn neljännestä pukista, joka ilmestyi estradille perjantaina, pyytämättä ja yllättäen. Vielä viikkoja aiemmin hän oli rivitekijä muiden joukossa, mutta tällä viikolla hän ensin nousi ja lopulta nostettiin parrasvaloihin.

Tämän syksyn neljäs pukki on syntipukki. Syntipukin roolin saa henkilö, joka uhrataan muiden tekemien töppäilyjen vuoksi ja niin näyttävästi, että nämä varsinaiset töppäilyt saataisiin häivytettyä. Käsikirjoitukseen kuuluu myös puhua niin totta kuin osaa.

Syntipukki-näytelmän käsikirjoituksessa on tekijöidensä kannalta kuitenkin yksi haaste: sitä ei ole kirjoitettu loppuun saakka. Jos oikein huonosti käy, pääosan esittäjästä tulee viimeisessä kohtauksessa pukki itsestäänkin. Nimittäin valepukki.

Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi