Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Janne
Nieminen
janne.nieminen@ess.fi

Esalainen

Rikoksista tulisi ammentaa mediasisältöä maltillisesti

Kun kohtaan arkisten askareiden keskellä luppoaikaa, eksyn herkästi selaamaan rikosaiheista Murha.info-keskustelupalstaa. Vaikka ajatustenvaihto on siellä pahimmillaan ala-arvoista, foorumia seuratessa pysyy hyvin kärryillä Suomessa tapahtuvista rötöksistä sekä niiden poliisi- ja tuomioistuinkäsittelyistä.

Vuosien varrella muistiini on painunut esimerkiksi tamperelaisen Raisa Räisäsen katoamistapauksen joka ainut yksityiskohta, jonka poliisi on julkisuuteen saattanut. Toisinaan kyseenalaistan motiivejani rikosten jatkuvaan penkomiseen.

Tapa tuntuu kuitenkin nykykulttuurissamme hyvin tavalliselta: todellisia rikoksia käsittelevää mediasisältöä, niin kutsuttua true crime -lajityyppiä tuotetaan ja kulutetaan kiihtyvää tahtia. Suomen suosituimmista podcasteista moni on rikosaiheinen. Televisiossa armanalizadit ja anttireinit kertaavat tuimailmeisesti rötöshistoriamme puistattavimpia tapauksia. Tampereella on järjestetty jo elämyksellisiä bussikierroksia rikosten tapahtumapaikoille.

Rikosjournalismilla on perusteltu tehtävänsä, vaikka uutisointi voi joskus tuntua mässäilyltä. Kun media raportoi rikkomuksista, se ylläpitää yhteiskunnan normijärjestelmää. Toisin sanoen muistuttaa kansalaisia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja mitä vääryyksistä seuraa.

Parhaimmillaan journalismi voi siten ehkäistä rikoksia. Ainakin se tarjoaa taviksille mahdollisuuden kiinnittyä yhteisiin pelisääntöihin ja tuntea lainkuuliaisuudestaan hyvää mieltä. Joskus punaisia päin kävelevän tavan tallaajan moraalinen selkäranka alkaa kummasti tuntua titaaniselta, kun ensin lukee seikkaperäisiä selvityksiä henkirikoksista.

Vaikka rikokset kiinnostavat, niistä ammentavien sisällöntuottajien tulisi muistaa vastuunsa ja rikosjournalistinen pyrkimys. Riskinä on, että käsittelytavat viihteellistyvät ja alkavat jopa glorifioida rikollista elämäntapaa. Tästä on esimerkkejä maailmalta. Edesmennyt kolumbialainen huumeparoni Pablo Escobar on esiintynyt hahmona monissa dokumenteissa ja fiktiivisissä teoksissa. Hänestä onkin muodostunut monien silmissä myyttinen, jopa palvottu sankari.

Moni Escobarin murhauttamaksi joutuneen omainen on jo vuosia kärsinyt siitä, että turistit vievät kukkia huumepomon haudalle ja ihailijat tehtailevat hänestä kunnioittavia seinämaalauksia.

Suomessakin true crimen kasvava menestys on ehtinyt aiheuttaa kyseenalaisia pelinavauksia. Kahdesta murhasta yhä tuomiota lusiva Janne Raninen aiheutti viime kesänä kohun järjestämällään True Crime -tapahtumalla, jonka ohjelmanumerona kolme tuomittua kertoi yleisölle tekemistään rikoksista ­autenttisilla tapahtumapaikoilla.

Kaiken huippuna yleisölle kaavailtiin mahdollisuutta illastaa rikoksista tuomittujen henkilöiden kanssa. Vaikka Raninen painotti, että tarkoitus ei ollut mässäillä rikollisuudella vaan ennaltaehkäistä sitä, rikoksista tuomittujen jalustalle nostaminen herätti aiheellista vastustusta.

Suomessa ei ole syytä ottaa askeleita siihen suuntaan, jossa oikeuden ottaminen omiin käsiin tai valta-aseman haaliminen väkivalloin asettuu edes pienesti ihailtavaan valoon.

Janne Nieminen
janne.nieminen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi