Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Anne
Honkanen
anne.honkanen@ess.fi

Esalainen

Toiveikkaita terveisiä sijoitetuille nuorille

Katsoin taannoin Netflixistä yhdysvaltalaisen tv-sarjan Unbelievable, jossa seurattiin tarkoin raiskaustutkintaa.

Mielenkiinnon sarjassa vei rikoksen selvittelyn sijaan kuitenkin raiskauksen uhriksi joutuneen nuoren naisen selviytymistarinan seuraaminen.

Selviytymistä vaikeutti, että naisella ei ollut tukenaan omia vanhempia tai muitakaan perheenjäseniä.

Läheiset olivat läheisiä niin sanotusti viran puolesta: sijaisvanhempia, joita oli useita, sillä nainen oli jo lapsena sijoitettu perheen ulkopuolelle, ja jälkihuolto-asuntolassa työskenteleviä ohjaajia. Välit vanhempiin, joista ei ollut koskaan vanhemmiksi, olivat ymmärrettävistä syistä katkenneet.

Vaikutuksen teki, miten tarkka­näköisesti sarja kuvasi niitä vaikeuk­sia, joita sijoitettu lapsi kohtaa aikuistuessaan. Itsenäistymisvaiheessa siipeen saadut kolhut voivat eskaloitua kokoaan paljon suuremmiksi, kun nuorella on jo valmiiksi erilaisia, taustasta johtuvia ongelmia – saati, että hän joutuisi näin rankan rikoksen uhriksi kuin sarjassa kuvataan.

Jälkihuollon työntekijät tekevät varmasti parhaansa nuorta auttaakseen, mutta aina apu ei riitä. Kuka auttaa silloin nuorta, kuka ajaa sinnikkäästi hänen etujaan, kuka auttaa häntä puolustamaan itseään?

Tv-sarjassa kuvatunlaisia nuoria kohtaa tosielämässäkin, mutta fiktio näyttää meistä heille puolen, johon oikeasti voi olla vaikea päästä käsiksi. Fiktio päästää katsojan nuoren ihmisen ”pään sisälle” valottaen ajatuksia, joiden muotoilemiseen ei välttämättä ole sanoja tai kykyä, tai joita voi olla vaikea jakaa muiden kanssa.

Sarjan tarkkanäköisyyttä selittää valitettavasti sekin, että taustalla ovat tosielämän tapahtumat. Ainakin sarjassa tapahtumat saavat onnellisen lopun – vaikkakin periamerikkalaiseen malliin. Minulle ”happy end” näyttäytyi kuitenkin toiveikkaana valonpilkahduksena siitä, että kovia kokeneillakin lapsilla ja nuorilla on mahdollisuudet normaaliin elämään. Julkisuudessa sijoitetut tai huostaan otetut lapset niputetaan usein samaan ”häviäjien” sarjaan. Samaa virttähän veisataan myös erityistä tukea oppimiseen saavista koululaisista – yhtä häiriköiden joukkoa – mutta se onkin jo ihan oma tarinansa.

Hyppy laitoksesta tai ”yhteiskunnan kasvattamasta lapsesta” – kuten sarjassa päähenkilö itseään kuvasi – itsenäiseen elämään voi olla sijoitetulle nuorella vaikea. Tuore suomalaistutkimus kertoo, että puolella sijoitetuista on nuorena aikuisena vaikeuksia kouluttautua ja työllistyä. Asian valoisa puoli on, että puolella näitä samoja nuoria kuvatunlaisia vaikeuksia ei ole.

Ensi vuoden alussa sijoitettujen nuorten jälkihuollon yläikäraja nousee nykyisestä 21:stä 25 ikävuoteen. Se on hyvä uudistus, jos jälkihuollon resurssit seuraavat perässä ja jälkihuollon tarjoamia palveluita kehitetään.

Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret tarvitsevat pitkäaikaista tukea työllistymiseen ja opiskeluun. Sitä samaa tukea, jota useimmat nuoret saavat omilta vanhemmiltaan. On tärkeää, että nuoren aikuistuessakin on olemassa tuttu ja luotettava aikuinen, joka kysyy häneltä, mitä sinulle kuuluu.

Anne Honkanen
anne.honkanen@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi