Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Chiméne
Bavard
chimene.bavard@ess.fi

Esalainen

Miten asunnottomien elämästä pitäisi puhua?

Selailin syyslomalla leppoisasta arjesta kertovaa Meidän perhe -lehteä, kun silmäni osuivat asunnottomuutta kokeneen kolmekymppisen Tuijan haastatteluun. Jutussa kerrottiin, kuinka mielenterveys­ongelmista kärsinyt lähihoitaja joutui maksuhäiriöiden ja vuokrarästien takia häädetyksi ja päätyi kaverinsa sohvalle. Tuijan pelastukseksi koitui suunnittelematon raskaus, jonka ansiosta hän pääsi ensikotiin.

Haastattelun lukeminen pysäytti. Se herätti ajattelemaan, ettei asunnottomuus tarkoita vain likaisissa vaatteissa rymyäviä päihdeongelmaisia miehiä. Virallisten tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuonna ilman vakituista kotia 159 perhettä, joissa oli yhteensä 195 lasta. Paljon suurempi joukko perheitä elää jatkuvan häätöuhan alla.

Tuntuu oudolta ja vieraalta. Niin kuin tuntuu myös se, että raskaaksi tulo voi olla ainoa keino saada apua.

Juttu asunnottomasta kiinnosti myös siksi, että painin saman teeman kimpussa toissa viikolla, kun Lahdessakin vietettiin asunnottomien yötä. Ennen tapahtumaa sain tehtäväkseni etsiä ja jututtaa paikallisia asunnottomia. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Virallisesti Lahdessa on 16 asunnotonta, eikä heidän yhteystietojaan löydy näppärästi mistään.

Soittokierroksen jälkeen saimme kuvaajan kanssa kutsun Nikulan asumisyksikköön, jossa pari entistä asunnotonta suostui antamaan haastattelun omilla nimillään ja kasvoillaan. Tarinat olivat karuja, mutta niissä oli myös toiveikkuutta.

Nopeasti tehtyjen haastattelujen ja samana iltana kirjoittamani jutun jälkeen heräsin yöllä pohtimaan, oliko juttu reilu haastateltavia kohtaan. Lehden sivuilla entiset asunnottomat kertoivat rehellisesti kokemuksistaan, mutta oliko se sittenkin vain herättelevä pintaraapaisu paljon monimutkaisemmista tarinoista? Lehden lukijat ja tekijät haluavat juttuihin aina ihmisten ääntä, mutta tässä tapauksessa sitä olisi voinut kuunnella ja pohtia paljon pitempään.

Nettiklikkien perusteella asunnottomien haastattelut ja seuraavana päivänä lehdessä ollut tapahtumajuttu Asunnottomien yöstä olivat luettuja. Niistä syntyi aktiivista nettikeskustelua, jossa pohdittiin asunnottomuuden syitä, mutta myös syyllistettiin asunnottomia. Tietysti mukaan vedettiin myös ”maahanmuuttajien hyysääminen.”

Eniten ihmisiä tuntui kommenttien perusteella ärsyttävän se, että Asunnottomien yössä jaetut talvitakit ja villasukat päätyivät muillekin kuin asunnottomille. Joku epäili, että paikalla oli tavaroiden hamstraajia, jotka myyvät ylimääräiset vaatteet pois.

Tapahtumassa paikalla olleena en osannut katsella ihmisiä yhtä synkkien linssien läpi. Viimaiselle torille oli kokoontunut ihmisiä, joita köyhyys, syrjäytyminen ja niiden poistaminen jotenkin koskettavat. Auttajia ja autettavia. Ihmisiä, joilla oli takki, mutta jotka tarvitsivat talvea varten paksumpaa. Iäkäs mies, joka iloitsi villasukista ja piposta. Vain pari suostui kuvaan ja antoi nimensä. Muutama kävi toivomassa, ettei heitä kuvattaisi. Hävettää liikaa jonottaa ilmaisia vaatteita.

Luulen, että asunnottomat unohtuvat taas monilta meiltä ainakin vuodeksi.

Lue myös: Turvapaikanhakijaperhe pärjää pienellä paikkakunnalla isän palkalla – se ei kuitenkaan riitä perheenyhdistämisen tulorajaan
Chiméne Bavard
chimene.bavard@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi