Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset

Esalainen

Läpitunkeva klubimusiikki pilasi pastaelämyksen

Piipahdimme kesällä kivaan ja kiiteltyyn merenrantaravintolaan Hangossa. Ikkunoista oli kaunis näkymä merelle, ruokalista lupaava, pöydillä viehättävä kattaus ja nätti punavalkoruutuinen liina. Juuri kun olin henkäisemässä, miten ihanaa ja seesteistä kaikki tuona kesäisenä päivänä oli, alkoi järkyttävä pauhu. Se oli kovaäänistä klubimusiikkia ja tuli ravintolan kaiuttimista.

Senpäiväinen yökerhojytä jatkui ja jatkui. Lopulta menin pyytämään henkilökuntaa vaimentamaan musiikkia. Pyyntöni kaikui kuuroille korville. Myös viereisestä pöydästä käytiin toivomassa volyymin maltillistamista, mutta mitään ei tapahtunut. Nupit oli käännetty kaakkoon ja siellä pysyivät.

Jouduimme huutamaan pöydän yli toisillemme tiedustellaksemme annoksen maistuvuutta. Hyvää oli, mutta ei maistunut. Liian kovalla soitettu elektroninen tanssimusiikki pilasi tunnelman lisäksi pasta-annoksen ja sai korvat soimaan.

Kokemus ravintolamelusta oli tässä aika-avaruudessa vain yksi rikka rokassa. Korvat joutuvat koville elokuvateattereissa, konserteissa, kauppakeskuksissa ja jopa television keskusteluohjelmissa.

Ei ole pitkä aika siitä, kun maailmankuulun akustiikan omaavassa konserttisalissa näin ihmisten pitävän käsiä korviensa suojana. Soitto oli ihanaa ja sopivaa, mutta solisti huusi. Huutaminen hermostutti itseänikin, ja teki mieli huutaa takaisin. Konsertin jälkeen sitten päästelinkin, kun huusin kanssa-autoilijoille liikenteessä ja perheelle kotona. Töissäkin taisin korottaa ääntä, koska minua pyydettiin olemaan hiljaa. Olin tahtomattani ajautunut kakofoniaan.

Kesällä maauimalassakin radio pauhasi niin kovaa, että uiminen ilman uimalaseja ei ollut kivaa. Tiedättehän, uimalasit silmillä pään voi laittaa veden alle, jolloin mäkimontun meteli saattaa sukelluksen pituudesta riippuen jopa puolittua. Mainittakoon, että unohdin uimalasit kotiin vain kerran. Toista unohdusta korvat eivät olisi ehkä kestäneet.

Melun tiedetään olevan viihtyvyyshaitta, mutta silti sitä tuotetaan ihan tieten tahtoen. Ja kun taustamelu on jatkuvaa, on pakko nostaa itsekin ääntä tullakseen kuulluksi. Ja kun kaikki tekevät niin, äänitapetti on sietämätön.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan melu voi aiheuttaa elimistöön stressireaktion, häiritä unta ja lisätä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Tunnistan itsessänikin stressin ja ylikierrokset, ja siksi helposti hakeudun hiljaiseen nurkkaan, metsään tai pahimmillaan vessan lukitun oven taakse.

Uskallan väittää, että monet avokonttoreissa työskentelevät haaveilevat kuulosuojaimista tai vastamelukuulokkeista. Rohkeimmat käyttävät niitä. Uskallan myös ennustaa, että vastamelukuulokkeet ovat yksi joulun hittilahjoista. Ironista on, että kaupassa joutuu kävelemään metelin läpi löytääkseen korvia suojaavat kuulokkeet.

Hiljattain Luhdanjoen lintutornilla käydessäni ilahduin, kun huomasin paikan opastaulussa pyynnön hiljaisuuteen lintujen rauhan tähden. Sanasta sanaan pyyntö ei näin mennyt, mutta asia meni perille: ei metelöintiä rauhan tähden. Mielestäni sama pyyntö pätee myös ihmisiin.

Päivi Piirainen
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi