Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset

Itserääkkäyksen uusi muoti: fitness on in, hiihto out

Ihmisten urheilumieltymykset ovat suuressa murroksessa ympäri maailman. Vielä toistaiseksi tämänkin lehden urheilusivuja hallitsevat suomalaisittain perinteikkäimmät ja suurimmat olympialajit, kuten yleisurheilu, suksilajit ja palloilun eri muodot.

Kymmenen tai viimeistään kahdenkymmenen vuoden sisällä kokonaiskuva on todennäköisesti muuttunut suuresti. Sitä ennakoi myös Kansainvälinen olympiakomitea KOK, joka on ottanut esimerkiksi skeittauksen ensi vuoden Tokion kesäkisojen ohjelmaan uutena lajina.

KOK kosiskelee nuorisoa ja muita urbaanin elämäntavan eläjiä uusilla lajivalinnoillaan, mutta todennäköisesti sekään ei käännä olympialaisten hiljalleen hiipuvaa suosiota kasvuun. Skeittauksesta voi tulla olympialaisille samanlainen kipupiste kuin lumilautailusta, jonka huipuista monet eivät pidä viiden renkaan kisoja mitenkään ihmeellisenä tapahtumana.

Vielä monimutkaisempaa on linjata jättibisnekseksi kasvaneen e-urheilun paikkaa urheilun kartalla ja mediassa.

Muutos on väistämätön. Sitä ei voi estää eikä pysäyttää, mutta yhteiskunta voi joissakin määrin hallita ja ohjata sen suuntia, esimerkiksi urheilun tukirahojen kohdennuksilla.

Yhden ilmiön syitä ja taustoja toivoisin tutkijoiden selvittävän.

Yksilölajeissa, kuten hiihdossa ja yleisurheilussa, kilpatason harrastajamassat ovat pienentyneet dramaattisesti. Menestyksen tavoittelu vaatii niin kurinalaista sitoutumista, että lahjakas nuori valitsee mieluummin joukkuelajin tai jättäytyy harrastajatasolle.

Samaan aikaan kuitenkin erilaiset äärilajit, kuten ultrajuoksu ja fitness, ovat kasvattaneet suosiotaan. Sen saattoi todeta taas lokakuun alussa, kun noin 15 000 kävijää vieraili Lahden Nordic Fitness Expo -tapahtumassa. Kiinnostus näkyi myös lehtemme nettijuttujen lukijamäärissä.

Fitness-urheilu on itsensä rääkkäämistä siinä missä hiihto tai kestävyysjuoksukin. Monella fitness-kisaajalla on taustaa ns. perinteisemmistä urheilulajeista.

Miksi sitten fitness vetää uusia ihmisiä puoleensa, kun taas perinteisten yksilölajien suosio laskee?

Syitä on varmasti monia. Tärkeimmäksi veikkaan sitä, että fitnessiä on helpompi harjoitella omilla ehdoillaan ja ottaa välillä taukojakin, kun taas kestävyyslajeissa täytyy sitkeästi kulkea samaa polkua juniorista urheilu-uran päättymiseen asti.

Silloin sen polun tallaamiseen pitää tuntua mielekkäältä. Siitä ovat vastuussa urheilujärjestöt ja seurat.

Monet suomalaiset yksilöurheilun legendat ovat olleet yksinäisiä susia, mutta heidän aikansa oli ja meni. Huipputason harjoittelu vaatii tietoa, taitoa ja rahaa. Tehokkainta olisi järjestää se seuroissa.

Hyvää työtä edelläkävijänä tekee Tampereen Pyrintö, joka maksaa muutamille yleisurheilun kärkikasvoilleen kuten Maria Huntingtonille ja Ella Junnilalle pientä kuukausipalkkaa, jotta nämä voisivat keskittyä urheiluun ja harjoittelemaan laadukkaasti. Vastineeksi Pyrintö saa heiltä pientä työpanosta toimistotöihin ja edustustehtäviin.

Siten seuran toiminta voi kasvaa. En ylläty, jos Tampereelle syntyy vähitellen vahvempi huippu-urheilijoiden ja -valmentajien keskittymä.

Lue myös: Emeritusprofessori tuohtui uusista liikkumisohjeista - "Oluttuopin nostaminenkin on liikuntaa"
Mikael Hoikkala
mikael.hoikkala@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi