Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Markus
Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi

Esalainen

Kysymys, joka toistuu aina haravoidessa

Nobelin rauhanpalkinto jaettiin tänä vuonna Etiopian pääministerille Abiy Ahmedille. Hänen meriitikseen luettiin naapurimaa Eritrean kanssa solmittu rauhansopimus, jonka ansiosta maiden välillä päättyi vuosia jatkunut sotilaallinen kahakointi. Palkinto meni taatusti oikeaan osoitteeseen.

Jos sopii ehdottaa, niin ensi vuonna vastaavan palkinnon voisi ojentaa sille Helsingin Sanomien toimittajalle, joka kirjoitti hiljattain uutisen siitä, kenelle kuuluu vastuu pihalle pudonneista puiden lehdistä. Tämän tiedon myötä saadaan päätökseen vuosisatainen, aggressiivisuudeltaan laturaivoa lähentelevä kauna.

Sanotaan, että sotien syyt liittyvät ihmisten perustarpeisiin kuten juomaan ja ruokaan, ja usein myös rikkauksiin kuten mineraaleihin ja energianlähteisiin. Uskonnotkin ovat olleet ehtymättömiä kriisien aiheuttajia.

Vaan entäpä jos Tsingis-kaani olisi sotatouhuiltaan joutanut haravoimaan pihaansa ja naapurin mongolianvaahtera olisi pudotellut lehtensä Tsingiksen nurmikolle? Siinä olisivat pian olleet päätä lyhyempiä niin puu kuin sen omistajakin. Kyllä, lehtien haravoinnissa on kaikki ainekset suursodalle. Tai siis oli.

Nyt nimittäin tämä Hesarin uutinen todisti, että vastuu lehtien poistamisesta kuuluu sille, jonka pihalla ne ovat riippumatta siitä, kenen puusta ne ovat alunperin lähtöisin. Jos siis naapurin poppelin lehti sattuu leijailemaan sinun puolellesi, sinun on se myös haravoitava. On turha vedota siihen, että pihallasi ei kasva yhtään poppelia.

Olen kuullut tapauksista, että naapurin puusta pudonneet lehdet on toimitettu takaisin sadattelujen kera. Tätä ei siis tapahdu vain Aku Ankassa, vaan ihan oikeassa elämässä.

Nykyisen tiedon valossa pihalta lehden löytävällä ei kuitenkaan ole mitään oikeutta toimittaa sitä muualle kuin pienjäteasemalle, kompostiin tai ruohonleikkurin kitaan.

Kajaanissa asuessa pohdimme naapurin kanssa pihahommien lomassa, että pitäisikö kokeilla lehtipuhallinta.

Arvelin naapurilla olleen metku mielessä. Mitäpä jos hän innostuu puhaltamaan lehdet meidän pihalle?

Ehdotin, että turnajaiset on ok, mutta kumpikin saa valita aseet. Jos naapuri tarttuu lehtipuhaltimeen, minä otan vesiletkun. Rohkenen väittää, että tässä sodassa merivoimat olisivat olleet ilmavoimia väkevämpiä. Jatkoimme haravoilla.

Nobelin rauhanpalkinnon ohella lehtien haravoinnista voisi ihan hyvin myöntää myös fysiikan palkinnon, jos vain joku kertoisi vastauksen kysymykseeni. Olen nimittäin 15 vuoden ajan mökillä haravoidessa aprikoinut yhtä asiaa. Saunailloissa tai vastaavissa kokoontumisissa en ole saanut siihen vastausta. Hymähtelyä vain.

Mökillä haravoin ja kuljetan samaan tontin nurkkaan joka syksy toistakymmentä kottikärryllistä koivunlehtiä. Talven aikana ne tiivistyvät ja jo muutamassa vuodessa muuttuvat mullaksi. Tontin reunalle kertyy koko ajan uutta maata.

Kysymykseni kuuluu, mistä tuo aine siirtyy? En ole nähnyt mökkipihalla sellaista kuoppaa, jollainen kasa noista lehdistä on syntynyt. Täydellinen mysteeri.

Lue myös: Liikuntakäsitys meni uusiksi
Markus Pirttijoki
markus.pirttijoki@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi