Aiheet

Käyttäjätiedot

Käyttäjä:
Maksullinen sisältö:
Omat tiedot Kirjaudu ulos
Esalaiset
Saara
Larkio
saara.larkio@ess.fi

Esalainen

Keskituloinen valkokaulustyöläinen saattaa olla seuraava työtön, mutta hallitusta kiinnostaa vain persaukisten tulevaisuus

Amerikassa pitkään asunut suomalaisnainen teki töitä sisustussuunnittelijana ja päätti sitten kouluttautua arkkitehdiksi. Asiaa ei ihmetelty, koska Yhdysvalloissa ajatellaan aidosti niin, että elämällään voi tehdä mitä tahansa.

Naisen tarina suomalaisessa aikakauslehdessä pysäytti. En ole uudelleenkoulutuksessa, mutta olen kyllä ehtinyt harkita asiaa media-alan myllerryksissä. Ehkä olisi hyvä osata jotain muutakin kuin toimittaa.

Suomessa alanvaihto on ta­paus, jota päivitellään tuttavapiirissä ja josta tehdään sankaritarinoita lehtiin. Harmi vain, että näihin tarinoihin eivät jatkossa taida päästä ainakaan hallituksen mielestä ”hyvätuloiset” eli ne, joiden ansiot ovat 3 000–4 500 kuukaudessa. Juuri tämän porukan aikuiskoulutustuki supistuu eniten, jos hallituksen kaavailut menevät läpi.

Lähes 25 000 henkeä saa tällä hetkellä vuosittain aikuiskoulutustukea. Tukea halutaan uudistaa niin, että se tukisi nykyistä paremmin opiskelua työn ohessa ilman, että jää kokonaan opintovapaalle.

Minä ymmärrän tämän niin, että tuki pienenee, mutta samaan aikaan aikuisopiskelijan on tehtävä enemmän palkkatyötä, jotta perhe saa laskut maksettua. Ja opiskeltava sitten, jos sille jää aikaa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tuoreen tutkimuksen mukaan nuoremmat ikäryhmät ja korkeamman pohjakoulutuksen omaavat ovat vahvasti yliedustettuina tutkinnon suorittamiseen tähtäävässä aikuiskoulutuksessa (Helsingin Sanomat 17.10.). Ja tämä on nyt hallituksen mielestä ongelma.

Aikuiskoulutustuen uudistamisella halutaan saada nimenomaan nykyiset matalapalkkaiset ja vähän koulutetut opiskelemaan lisää. Ei siinä mitään. Mutta sitä en ymmärrä, miksi poliittisissa puheissa sivuutetaan niin usein se tosiasia, ettei yhteiskunnallinen rakennemuutos tarkoita vain perinteisten duunariammattien katoamista tai vähenemistä. Yhtä lailla raippa osuu meihin asiantuntijatyötä tekeviin ja toimihenkilöportaaseen. Vaan koska monella meistä on jo korkeakoulututkinto ja ”hyvät tulot”, meille ei välttämättä edes myönnetä aikuiskoulutustukea. Tämä siitä huolimatta, että yhä useammalla meistä saattaa olla luu kädessä seuraavan taantuman jälkeen.

Harvempi meistä aikuisista omaa niin pullean pankkisaldon, että voi heittäytyä tuosta vain päätoimiseksi opiskelijaksi moneksi kuukaudeksi ilman tukea. Ja opiskelu on täyttä työtä. Halutaanko, että ihmiset oppivat jotain, vai että saadaan vain paperit kouraan?

Asiantuntijatyön kuormittavuudesta aivoille on tehty lukuisia tutkimuksia, joiden perusteella pitkittynyt stressi, kiire ja tietotulva lisäävät muun muassa muistisairauden riskiä ja painonnousua. Niinpä ajatus siitä, että kahdeksan tunnin hektisen työpäivän jälkeen pitäisi jaksaa tehdä netissä tutkintoon liittyviä tehtäviä, lukea tentteihin ja valmistella opinnäytetyötä, on ahdistava.

Tiedän, osa teistä pystyy siihen ja paljon enempäänkin. Ehkä teille on annettu syntymässä enemmän kuin minulle. Mutta jos hyvinvointiyhteiskunnan on tarkoitus pitää huolta heikommistaan, eikö minulle ja kaltaisilleni voisi antaa vähän armoa – ennen kuin meistä tulee uusia pitkäaikaistyöttömiä.

Saara Larkio
saara.larkio@ess.fi
@
Tämä sisältö on avoinna tilaajillemme.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa ESS VerkkoPlus 1 kk 9,90 € ja pääset lukemaan kaikki Etelä-Suomen Sanomien sisällöt.

Tilaa tästä 1kk
9,90€

Oletko jo tilaaja?

Mitä tunnetta juttu sinussa herätti? Vastaamalla näet, millaisia tunteita juttu herätti muissa lukijoissa.

Kommentit comments

Suosittelemme

Näitä luetaan nyt

Esalaiset

Näytä lisää

Paikallismediat

Lue seuraavaksi